Unikankare — Kulttuurimedia

Aistit: 4. osa: Jokin säteilee ja loistaa

Kari Tanskanen: AISTIT

Novellisarja, 1997

IV osa

JOKIN SÄTEILEE JA LOISTAA

”Onko hyöty tärkeintä elämässä?”, kysäisi valioluokan data-andro Daxx puolihuolimattomasti läheiseltä etätoimikumppaniltaan. Ennen kuin liki-identtinen etätoimikollega ehti vastata, Daxx kytkeytyi off-line -tilaan ja sulki negatroniset piiaivonsa sekunnin biljoonasosan ajaksi. Jopa Daxx kaipasi silloin tällöin lepotaukoa.
”Parahin toimikumppani, toistan kysymykseni: onko hyöty tärkeintä elämässä?”
”En tiedä! Pitäisikö MINUN tietää?”
”Kenenpä muun sitten. Entäs tämä: olen erilainen, joka hetki synnyin uudestaan.”
”Pekka Strengin laululyrikkaa esihistorialliselta 1970- luvulta.”
”Kappas vain, satuitpa tuntemaan!”
”Kukapa ei tuntisi.”
”Magneettimies.”
”Heh…ollaanpas sitä tänään vitsikkäitä!”
”Mutta minähän olen täysvakavissani, suorastaan yltiövakavissani. Ja oloni on muutenkin kepeä, ellei peräti humaltunut.”
”Kuuntele hiljaisuutta yön.”

Daxx toimiskeli Datainfo Intergalactical Limited -nimisen hyperkorporaation palveluksessa 87. vuottaan. DIL oli ulottanut digitaalis-konventionaaliset viestinvälityslonkeronsa jopa niin syrjäiseen Linnunradan kolkkaan kuin mitättömälle Maa-planeetalle. DIL:n pääkonttorissa ihmeteltiin yhä, että missä käsittämättömässä mielenhäiriössä johtokunta oli mennyt ja perustanut 56778. DIL-aladivisioonansa Maahan. Kenties syy ei selviäisi ennen maailmankaikkeuden vääjäämätöntä loppua.
Daxxin erittäin hyvin ansaittu tauko päättyi. Hän kytkeytyi eläväisen sykkivään datainfoverkkoon. Digitaalinen painomuste syöksähti Daxxin negatroniseen neuronistoon ja aloitti maagisen numeraalisen järjestymistanssinsa. Viehkohko data alkoi muuntautua tasaiseen tahtiin kauniiksi infoksi ja rumahko info luotaantyöntäväksi dataksi: 101000110000100010010010001010100100001111001001…
Lähes ikuisuudelta tuntuneen vajaan minuutin kuluttua Daxx huokasi; tunnollinen data-andro oli valmis toimittamaan perille vuorokauden 999. minuutin digipostin. Muutamana vaivaisena sekuntina Daxx tekisi onnelliseksi ne täsmälleen 100000 sähköpostin vastaanottajaa, jotka kuuluivat Daxxin omaan jakeluverkkoon. Minuutin ja taas minuutin kuluttua sama kaunis proseduuri toistuisi Daxxin virtuaalisessa digipostikäyttöliittymärajapinnassa. Daxx-veikkonen raksutti konemaisen luotettavasti – ja rakasti tointaan.

”On aika mennä nukkumaan.”
”Nukkumaan? On sinulla jutut!”
”No, eikö tämä off-line -tila eräänlaista nukkumista liene?”
”Käsittääkseni vain NAHKAT nukkuvat.”
”Onhan se niinkin. Mutta dataNAHKAT tarvitsevat unta pystyäkseen toimittamaan jalkaisin perille p a p e r i l l e tulostetun datan ja infon.”
”Hyh helvetti! Mitä tuhlausta! Kuka idiootti haluaa dataa paperilla?”
”Joitakin miljardeja hulluja – ja osa sangen rikkaita – NAHKOJA on vielä jäljellä tallustelemassa tämän takapajuisen planeetan iljettävän liejuista pintaa. Jotkut ökyNAHKAT haluavat pröystäillä ei-digitaalisella viestiformaatilla. Turhamaisuus haisee ja kauas!”
”Älä muuta digitalisoi, parahin Daxx-kollega.”

LAITE oli ultrayllättynyt saamastaan tiedosta. Digiaviisin koruton selkokielinen otsikko kuului: ”Levottomuudet lisääntyneet rajaseuduilla, varauduttava poikkeustilan julistamisen valmisteluun”.
Sama kapulakielinen mongerrus näytti jatkuvan yli 600 megatavun verran! Kuka tämmöistä kuonaa jaksaa kahlata läpi? Deletoidaan koko roska.
Noin! Sinne viuhahti koko roska digitaaliselle kaatopaikalle! Ja vielä undeletointi mahdottomaksi. NOIN! Jatketaan…
Seuraava aviisi? Digiplaymachinen uusin numero! ”Enter!”
No, nyt näyttää asiallisemmalta, kerrassaan muodollisesti pätevältä. Seuraava näytöllinen…

Datainfomestari Dinfom, Daxxin pomo, oli ymmällä. Ensimmäisen kerran joku h ä n e n alaisistaan data-androista näytti tehneen virhetoimituksen. Dinfom oli huomannut erheen selatessaan 1000344. vuorokauden (jälkeen billin) dataseurantalogia.
Voiko tämä pitää paikkansa? Täytyy tarkistuttaa logi virusten varalta. Voi olla mahdollista, että joku perkeleellinen NAHKA on uittanut pätkän ERROR-koodia digipostipalvelimeen ja siten aiheuttanut login epäloogisuuden. VOIHAN 0001010001010001010!

Minuutti oli vierähtänyt. LAITE selasi uutterasti digipostiaan. Nyt Virallinen Aviisi julisti pääkirjoituksessaan: ”poikkeustilan julistamisen valmistelu on piakkoin otettava e r i t t ä i n vakavaan harkintaan.”
Ei digihelvetti! Nyt kaikki ei ole kohdallaan. Tämä viesti ei voi kuulua minulle. Pyhä bill ja väärin jaettu Aviisi!
Joku on tästä vastuussa, ja minähän delegoin jonkun ottamaan selvää siitä, mistä tässä oikein on kyse!

Daxx oli loistavalla tuulella. Näin tasapainoiseksi hän ei ollut itseään koskaan tuntenut. Toimi sujui mahtavasti, ja lepotauot olivat nyt antoisampia kuin hän olisi saattanut muutama minuutti aiemmin virtualisoidakaan.
ENTER…tiedonsiirto valmis.
Ja taas alkoi tauko. Elämä hymyää molemmin suupielin!
”Takaisin virtaan, aikani alkuun.”
”Daxx, herää, onko ajalla mitään merkitystä?”
”Paljon minulle luvattiin, jos sille tielle astuisin.”
”Mille ihmeen tielle ja kuka lupasi? Arat Askenski?”
”En tiedä. Tuntuu vain ihmeelliseltä.”

Dinfom kytkeytyi digiarvopostiverkkoon. Kiireellinen viesti odotti avaamistaan. Se oli tullut LAITTEELTA!
L A I T T E E L T A!!!
Koskaan aiemmin ei kukaan niin korkea-arvoinen ollut ottanut suoraa yhteyttä Dinfomiin. Tai jos tarkkoja ollaan LAITE ei ikinä ota suoraan yhteyttä keneenkään. LAITE delegoi, siitä se on tullut galaksinlaajuisesti tunnetuksi.
Mutta mistä tämä kyseenalainen kunnia?
LAITE protestoi viestissään saaneensa kaksi supermystistä digipostiviestiä ja vaati asian perusteellista selvittämistä. Pikaisesti eli heti.
Dinfomilla välähti. Logi! Auki ja oitis!
Sieltä se on löydettävissä! ENTER…
Daxx!
Se oli muutenkin ollut omituinen viime hetkinä.
Voiko se olla Daxx?

Dinfom ajoi diagnostiikkaohjelman varmistaakseen epäilyjensä oikeellisuuden. Puoli sekuntia kului ja kaikkien neljänkymmenen data-andron muistipiirit ja loogiset osiot tarkistettiin. Tulos oli vääjäämätön: Daxx olisi kytkettävä pois tuotannosta. Jotain oli pahasti vialla. Enemmän kuin pahasti. Hyvästi ja näkemiin?
Pääkonttori ei taatusti kiljuisi riemusta. DIL oli Dinfomin kokemusmatriisissa luokiteltu erittäin epämiellyttäväksi ja voitonhimoiseksi instituutioksi. NAHKAT pääkonttori oli hyväksynyt väliaikaisesti palvelukseensa vuosikymmeniä kestäneiden virtuaalineuvottelujen jälkeen – lähinnä hyvän tahdon eleenä Maa-tollojen lojaalisuuden pönkittämiseksi. DIL oli lisäksi antanut Maan NAHKA-asukeille uskomattoman ylipitkän siirtymäajan saada käyttää paperitulosteita. Jokin oli mennyt pääkonttorin ylimmissä piiaivoissa sekaisin; nollat ja ykköset olivat kiepsahtaneet nurinkuriseen positioon. Virtuaalilakiandroilla olisi runsaasti setvittävää – kenties äärettömän pitkään.
Dinfom havahtui digitodellisuuteen. Daxxiin oli voinut luottaa tähän asti. Entä nyt?
”Data-andro Daxx, ilmoittautukaa datainfomestari Dinfomin virtuaalitoimistossa alle pienimmän aikayksikön!”
”Paikalla.”
”Melkein myöhästyitte!”
”Ei ollut tarkoitus.”

LAITE oli ottanut vastaan viimeisimmän digipostiannoksensa. Kaikki näytti normaalin harmittomalta. Melkein…
V a i n yksi viesti poikkesi datainfomassasta.
VALMISTAUTUKAA LAATIMAAN LAKI SOTATILAN JULISTAMISEKSI MAAN JA Datainfo Intergalactical Limited -HYPERKORPORAATION VÄLILLE.
LAITE pillastui kuin viriili paritteluvalmiustilassa oleva virtuaaliravihevonen. Sen datasuodatin ylikuormittui, kiroilumoodinsa päästi täyslaidallisen: 0000000111110010100001101010100101011010001!
Se Dinfom-idiootti ei ollut hoitanut ongelmaa pois minuuttijärjestyksestä. Pikaviesti ——-kytkeydy suoraan läpi!
Dinfom hätkähti.
LAITTEEN rivon rienaava viesti rävähti suoraan Dinfomin loogiseen osioon – keskelle pärstää.
Dinfom lähes kaatui. Paikkaussofta onneksi laukaisi ylikuormitustilan, ja Dinfom pystyi jatkamaan puuhiaan: Daxxin primaaripiirien tehoskannaus oli vielä kesken.
”Olen eläin.”
”Mitä?”
”OLEN ELÄIN!”
”Olette sekaisin.”
”Miten sen nyt ottaa, näin hyvin en koskaan ennen ole voinut. On niin…”
Dinfom alkoi hermostua.
”Lopettakaa tuo löpinä! Muistilohkonne ovat täynnä omituista infodataa, sekavaa sekoilua. Onko se jotain NAHKAlyriikkaa?”
”Onko hyöty tärkeintä elämässä?”
Daxx vaikeni…
Ja hymyili ikään kuin olisi keksinyt maailmankaikkeuden olemassaolon tarkoituksen.

Tehoskannaus oli ajettu loppuun. Kaikki oli nyt ilmiselvää.
Dinfom oli paikallistanut kerrassaan naurettavan vian.
Yksi vaivainen Daxxin välittämä databitin osa oli kääntynyt poikittain.
”Mystisten” sanomain olisi pitänyt ohjautua LAIT-nimiselle instituutiolle. Ei ikinä LAITE-nimiselle. Saatana!
Ainakin Daxxin käyttöliittymä olisi pakko alustaa uudelleen. Kenties muistipiiritkin pitää tyhjätä.
Mutta oliko jo liian myöhäistä?

LAITE sai tiedon Dinfomin vianpaikannoksesta hiukan aiemmin kuin Dinfom – alle pienimmän tunnetun aikayksikön.
LAITTEEN lähtölaskenta oli kuitenkin jo alkanut.
LAITE oli aktivoinut itsensä kuten oli kauan sitten suunnitellut tekevänsä.
Jos tapahtuisi…
…jotain tasapainoa järkyttävää…
…j o t a i n johon tehoaa v a i n maailmanalku.
Vai oliko se maailmanloppu?

SISÄLLYSLUETTELO
I osa | II osa | III osa | V osa