Teksti: Tuire Junnonaho
Kuvat ylhäältä: Akseli Gallen-Kallela: Ilmarinen kyntää kyisen pellon,
Pekka Halonen: Maalaistalon ulkopihamaisema, Ari Munsterhjelm: Aurajokinäkymä

SAMMON KULTA-AARRE

"Ars Assicurata - Sammon taidetta kulta-kaudesta modernismiin" aloittaa ikimuistetta-van jakson Turun taidemuseon historiassa. Jo puoli vuotta suljettuna ollut, omaa peruskorjaustaan ja Puolalanmäen pysäköintiluolan räjäytyksiä Vartiovuorenmäelle pakoon muuttanut museo on kauden avajaistarjontaansa tyytyväinen.

Suomen kulta-ajan taiteen upea kokoelma on nyt ripustettu Engelin uusklassisiin puitteisiin entisen Tähtitornin seinille. Esillä on valikoituja näytteitä yhdestä maamme hienoimmasta, Sampo-konser-nin noin tuhannen teoksen taidekokoelmasta, joka sisältää 1800-luvun lopulta 1950-luvulle ajoittu-neen kultakauden nimitaidetta. Mukana on sellaisia nimiä kuin Carlstedt, Danielson-Gambogi, Halonen, Holmberg, Gallen-Kallela, Lindholm, Munsterhjelm, Schjerfbeck ja Westerholm.

Turun taidemuseon näyttely on Sammon tähänastisista vanhemman taiteen katselmuksista laajin. Yhtiön taidetoimikunnan puheenjohtaja Rauno Luttisen mukaan kokoelman valinnassa on noudatettu samoja kriteerejä kuin museokokoelmien keräämisessä yleensäkin. Taidehankin-noissa on uskottu asiantuntijoiden sanaan. Myös määrällisesti yhtiö omistaa taideteoksia keskisuuren taidemuseon verran. "Meillä onkin puhdas museokokoelma", toteaa Luttinen ylpeänä. Yhdessä taidemuseon johtajan Berndt Arellin kanssa hän on kirjoittanut avajaistilaisuudessa julkistetun Sammon Ars Assicurata-lahjakirjan, joka lähestyy kokoelman syntyä lähinnä taiteensosiologisesta näkökulmasta käsin.

Sammon ensimmäisen hankinnan, Axel Haartmanin "Sol och skugga" (1944) -teoksen jälkeen lähti kokoelma hiljalleen karttumaan. Myös yhtiön kilpailijan nimi kummittelee näyttely-luettelossa: Akseli Gallen-Kallelan "Ilmarinen kyntää kyisen pellon" vuodelta 1916 (yllä), yksi kokoelman aarteis-ta, vie näyttelystä ansiokkaasti tilaa kokonaisen seinän.. Oheinen Pekka Halosen "Maalaistalon ulkopihamaisema" v:lta 1898 on sekin erinomainen hankinta. Kuva ei kerro enää tyylipuhtaasta realistisesta ulkoilmamaalauksesta, vaan sen siveltimen jäljessä ja muotokielessä on jo havaittavissa merkkejä jugendin vaikutuksesta. Mm. Eino Leino on aikoinaan ihaillut Halosta suunnattomasti.

Suomen teollisessa kehityksessä vahvasti mukana ollut maalari oli Düsseldorfin oppeihiin kyllästynyt, Pariisiin vaikutteita metsästämään lähtenyt Berndt Lindholm. Saman matkan Düsseldorfista Pariisiin tuli tehneeksi myös Turun taidemuseon entinen johtaja, taiteilija Viktor Westerholm, jonka teoksia on myös esillä näyttelyssä. Lindholmin tavoin hänkin kuvasi maamme teollisen kehityksen alkutaivalta - mm. Kymijoki-maisemat olivat Westerholmin aiheina Suomen alkaessa sähköistyä. Onpahan kokoelmiin hankittu vielä Helene Schjerfbeckin "Virkkaava tyttö" v:lta 1904, jota ei aikoinaan kelpuutettu Suomen taideyhdistyksen kevätnäyttelyyn, mutta jonka Maria Wiik osti tältä Suomen ensimmäiseltä kansainväliseltä modernistilta kokonaisella 100 mk:lla.

Kokoelmaa ei voi kuin ihailla. Suomen kuvataiteen kehityksen tärkeimpien vaikuttajien taidonnäytteet ovat saaneet arvoisensa historiallisen ympäristön Engelin luonnonvaloisan Tähtitornin seiniltä. Kun ikkunoiden takaa vielä levittäytyy esiin luminen Turku koko komeudessaan, hiipii mieleen tietoisuus siitä, että tämä kauneudella kyllästetty tila päätyy jättiläismäiseen kaukoputkeen tornin huipulla. Voisiko näitä helmiä enää klassisemmassa ympäristössä nauttia?