 HISTORIA
|
AURAJOEN HISTORIAA KESKIAJALTA TURUN PALON JÄLKEISEEN AIKAAN
Turun kaupunki on syntynyt Aurajoen alajuoksulle 1200-luvulla. Vuonna 1229 piispanistuin siirrettiin Nousiaisista Aurajoen ja Vähäjoen yhtymäkohtaan Koroisiin. Koroisiin rakennettiin piispan asuinkartano ja tuomiokirkko ja siitä tuli alueen uskonnollinen ja taloudellinen keskus.
1200-luvulla saksalaisten kauppalaivojen koko kasvoi niin suureksi, etteivät ne enää päässeet purjehtimaan Aurajokea pitkin Koroisiin. Tästä syystä saksalaiset hansakauppiaat asettuivat nykyisen tuomiokirkon kohdalle, Unikankareelle. Paikalle rakennettiin asuintaloja ja pieni puukirkko. Aurajoen suu oli oli hyvää aluetta kaupankäynnille, koska yhteydet sekä merelle että jokia pitkin sisämaahan olivat hyvät.
1280-luvulla Aurajoen suuhun alettiin rakentaa koko maan ensimmäistä kivilinnaa, Turun linnaa. Samoihin aikoihin, vuonna 1286, saksalaisten kauppiaiden puukirkon tilalle Unikankareelle alettiin rakentaa Turun tuomiokirkkoa. Tuomiokirkko vihittiin käyttöön vuonna 1300. Uuden kirkon ja kaupan lisääntyessä asutus Unikankareella lisääntyi ja Koroinen jäi syrjään.
1300-luvun lopulla ja 1400-luvulla Aurajoen rantamille alettiin rakentaa suuria kivitaloja. Samoihin aikoihin asutus alkoi levittäytyä myös Aurajoen pohjoispuolelle eli kaupungin nykyisen keskustan puolelle. Vuonna 1414 suurtorin länsipäästä rakennettiin silta yli joen. Tätä ennen joen yli oli lauttayhteys tai sen yli soudettiin veneillä. Silta oli rakennettu puusta ja se lepäsi joen keskelle pystytetyn silta-arkun varassa. Silta-arkku oli kevätjäiden varalta tehty melko korkeaksi ja se työntyi kiilamaisena virtaa vastaan.
Tällä 1400-luvulla rakennetulla sillalla tultiin toimeen aina 1800-luvulle asti vaikkakin sitä jouduttiin moneen otteeseen korjaamaan. 1720-luvulla vanha silta oli jo niin huonossa kunnossa, että sen yli kiellettiin ratsastamasta tai ajamasta kovin hidasta vauhtia. Silta korjattiin perusteellisesti keväällä vuonna 1730. Korjaustöiden aikana jalankulkijat ylittivät joen väliaikaista lautasiltaa pitkin, hevoset ja karja kuljetettiin joen yli lautalla.
Silta ei ollut ainoastaan ylikulkua varten, vaan sillalla sijaitsivat lihakauppiaiden puodit aina 1770-luvulle asti. Tällöin lihakauppa kiellettiin, koska sillan puurakenteet vaurioituivat paloiteltaessa lihaa suurilla kirveillä suoraan sillalla. Juuri lihakauppiaiden takia joen siisteys sillan luona oli kyseenalainen. Myös kalastajasatama sijaitsi 1600-luvulla lähellä siltaa Aninkaisten puolella. Kesäaikaan jätteet painuivat joen pohjaan, mutta talvella jäälle kertyi monenlaista jätettä. Raati määräsikin vuonna 1633 sakon joen saastuttamisesta.
Maa oli joen rannoilla savista ja altista sortumaan, joten rantaäyräitä vahvistettiin paalutuksella. Paalutusta ei kuitenkaan tehty kovin huolella ja usein kevättulvat saivatkin paalutuksen sortumaan. Tietoa siitä miten pitkälle Aurajokea paalutettiin ei ole. 1700-luvulla paalutukseen alettiin kiinnittää enemmän huomiota ja porvarit, jotka omistivat rantatontin velvoitettiin paaluttamaan ranta. Rantaäyräitä alettiin vahvistaa myös kivillä.
Turun suuren palon jälkeen vuonna 1827, Engel suunnitteli kaupunkiin uuden asemakaavan. Hän halusi rakennuttaa Aurajoen yli kolme siltaa. Ne tuli rakentaa joen rantaan tulevien tärkeimpien katujen kohdalle. Pohjoinen silta eli Kirkkosilta (1831) rakennettiin Suurtorin ja Tuomiokirkon väliselle rantatörmälle yhdistäen Uudenmaantullin ja Aninkaistentullin. Auransilta (1830) yhdisti Läntisen ja Itäisen Aurakadun. Kolmas silta eli Eteläinen silta piti rakentaa heti näiden kahden em. sillan jälkeen, mutta kesti miltein sata vuotta ennen kuin silta yhdisti Puistokadun ja Martinkadun.
Jo varhain valjastettiin Aurajoen koskivoimaa ihmistä hyödyttämään. Suomen ensimmäisestä tunnetusta myllystä Halistenkoskella löytyy maininta vuodelta 1352. Historiallista merkitystä on Halisten myllymiljööllä muutoinkin: myllyn yhteyteen 1500-luvulla kohonnut saran vanutusmylly aloitti teollisen historian Suomessa.
Halisten myllyt ruokkivat kruunun sotajoukkoja
Uuden ajan alussa Halisissa oli kolme myllyä: luostarin mylly, piispan mylly ja tuomiokirkon arkkiteinin mylly. Myllyt joutuivat kirkkoreduktion myötä kruunulle ja ne olivatkin Kustaa Vaasan sotajoukkojen muonittamisen kannalta tärkeitä. Myllyjen ohella toimi Halistenkoskella myös kruununkalastamo, josta on mainintoja ensimmäisen kerran Turun linnan tileissä v. 1552. Tuolloin se oli toimittanut kirjanpidon mukaan 15 leiviskää (128 kg) kuivia säynäviä Turun linnaan.
Teollinen historia alkoi Halisten valkkimyllystä
Kruunun sotajoukkojen vaatettamiseen perustettiin 1540-luvulla yhteen kolmesta jauhomyllystä valkkimylly veran vanutusta ja värjäämistä varten. Valkkimyllystä alkoi koko Suomen teollinen historia. Valkkimyllyn tuntumaan sikisi ennen pitkään kokonainen teollisuusyhdyskunta käsittäen mm. säämiskän tekemiseen liittyvän survintyyppisen tamppimyllyn. Omistajat vaihtuivat, ja ennenpitkää myllyt joutuivat Turun kaupungille, joka edelleen vuokrasi myllyoikeuksia. 1800-luvulla Halistenkosken myllykompleksi oli voimissaan: joen länsipuolelle rakennettiin uusi jauhomylly, joen itäpuolella toimivat väri- ja luujauhomyllyt, sekä hamppu- ja liitutampit. Myllyjen ympärille kohosi muitankin rakennuksia: kuivureita, pesuhuoneita, makasiineja ja asuinrakennuksia. Myllytoiminta hiipui sotien aikaan ja niiden jälkeen. Halisissa myllykausi sai päätöksensä 1942 myllyn paloon.
(Lähde: Aurajokisäätiö)
|
