tiedäthän että
istuin Philadelphiassa 5 vuotta
samalla baarituolilla
join halpaa viinaa ja halvinta viiniä
jykevät rekkakuskit hakkasivat minua kujilla
yöllisten naisten ja herrojen huviksi
en kerro lapsuudestani,
se on liian hirvittävää
epätodellista
mutta mitä tässä yritän sanoa
on se että menin
katsomaan ystävääni Eddietä
30 vuoden jälkeen
hän asui yhä samassa talossa
saman vaimon kanssa
sinä arvasit:
hän oli raihnaisempi
kuin minä
hän ei pystynyt
nousemaan tuolistaan
hänen harvat hiuksensa
olivat valkoisia
jumalani, Eddie,
sanoin.
tiedän,
hän sanoi,
olen lopussa, en
pysty hengittämään kunnolla.
sitten hänen vaimonsa ilmestyi.
kerran norja
Eve, jolle flirttailin silloin ennen.
210 paunaa siristeli minua.
jumalani, Eve, sanoin.
tiedän, hän sanoi.
joimme yhdessä.
muutama tunti myöhemmin
Eddie sanoi minulle,
vie hänet sänkyyn,
ole hyvä hänelle,
minä en pysty siihen enää.
Eve kikatti.
en voi Eddie,
sanoin,
sinä olet kaverini.
joimme lisää,
valtavat määrät
olutta.
Eddie alkoi oksentaa.
Eve toi hänelle tiskiämpärin
ja Eddie oksensi tiskiämpäriin,
kertoi yökkäysten välillä
miten me kerran olimme
todellisia miehiä,
tiesimme kaiken,
herran tähden,
näistä nuorista retkuista
ei ole mihinkään.
kannoimme hänet vuoteeseen,
riisuimme hänet ja hän sammui,
kuorsasi.
sanoin Evelle näkemiin.
menin autooni istumaan
ja katselin taloa.
sitten ajoin pois.
en voinut muutakaan.
SISÄLLYSLUETTELO
