luihut tappajat

ovella on 4 kaveria,
kaikki parimetrisiä
ja noin satakiloisia
karskeja tappajia.
tulkaa peremmälle, sanon,
ja he astelevat sisään juomineen
ja ympäröivät vanhan miehen –
sä oot Bukowski, eikö totta?
no, meillä ei ole autoa
ja Lee tarttee kyydin yhteen yökerhoon
Hollywoodissa.
lähdetään, sanon.
ahtaudumme autooni
humalassa ja joku takapenkillä sanoo,
me ollaan luettu sun runojasi jo pitkään
Bukowski, johon vastaan,
olen kirjoittanut niitä jo kauan,
poika, heitämme Leen yökerholle,
sitten haemme tarpeeksi olutta ja sikareja
stratosfäärin hajottamiseksi.
istun kämpillä tappajien kanssa ja
juomme ja polttelemme.
se on miltei nautinnollista.
huomaan pystyväni juomaan ja polttamaan heitä enemmän,
mutta ymmärrän, että pihatappeluissa ja muissa
sen tapaisissa jutuissa
aikani on ohi.
jätkät ovat kertakaikkiaan liian nuoria
ja isoja.
heidän sammuttuaan
laitan jokaiselle tyynyn ja viltin,
tarkastan, että sikarit eivät pala.

aamulla he olivat kuin 3 isoa, huoletonta kersaa,
kaksi heistä oksensi kylpyhuoneessa.
ja tunnin päästä he olivat poissa.

en voi väittää,
että en olisi pitänyt
runojeni lukijoista.

SISÄLLYSLUETTELO