KARL-ANTTI LEHTIÖ Esipuhe Karl olen, paitsi jos joku toinen Karl on paikalla, vaikka Marx, silloin hän on karl, ja minä olen Lehtiö. Se on minun nimeni. Työtä olen tehnyt voidakseni maksaa huoneen, jonka olen vuokrannut. Harvoin maisema on alakuloinen ikkunan takana, mieli, se on, ihmisiin tottumattomalle alakuloinen. Repeilen ollakseni alakuloinen. En kuitenkaan kaipaa kokonaista oloa. Synnyin sinä vuonna, kun Parnassosta ilmestyi kahdeskymmeneskahdeksas vuosikerta. Jo ensimmäinen Brita Polttilan suomentama Nazim Hikmetin runo Puut kasvavat vielä kertoi, mitä vuodet tulevat minulle tarjoamaan; Täällä Varnassa ei saa öisin unta, unen vie, tähtien paljous…