23.1.2005
PAAVI JA PASSIO
sekä muita runoja sairaalavuosilta 1988-1998
Kirjoittanut Karl-Antti Lehtiö
KAHLAUS
Arvoisa Herra Peilaaja
Minä olen,
voi saatana,
uskonut moneen.
(huulet liikkuvat äänettömästi)
Häiritseekö,
kun minä en laula enkä juo,
vittuun,
koko Jeesuksen ja jumalan karitsa.
(nostaa katseensa hämmästyneenä)
Tiedättekö,
kuka sai imaginaarisen olotilan,
kuka savua raunioista nieli,
ja ken sitä akkaa totteli?
(panee kelan pyörimään, istuu alas)
Mistä sitä kukaan,
osaa itseään risukasasta etsiä,
sisuksiaan syödä,
onnea ja onnettomuutta paljaana niellä.
(tauko)
(nauraa)
Minä en näe eteeni.
(huulet liikkuvat voimakkaasti)
Moskova 1993
VÄJE
Korkeat graniittitalot,
tilavat huoneet,
vihreät verhot,
siniset lautaset,
toistavat käytävät,
itkevät hoitajat,
kalmaiset verhot,
pestyt ruumiit,
haisevat vuoteet,
pimeät aamut.
Tuolla jossain aukeaa meri.
Moskova 1994
PALJAS
Maa voisi olla asumaton
enkä sitä huomaisi
edes unessa.
Pertunmaa 1993
AIKOMUS
Lopetan tämän…
…en ihan vielä.
Askellan eilisen…
…taas tarkistan huomisen.
Velvoitan oloni…
…vaille jään tyhjän mielen.
Nikkilä 1992
KESKUSTELU 6
(tauko)
Hiukan.
(tauko)
Päästä irti!
(tauko. Huokailua)
En.
(pitkä tauko)
Ylemmäs, ylemmäs, vielä…
(tauko)
Painu helvettiin…
(välinpitämätön katse)
Vain piste enää, sitten ei mitään.
(hiljaisuus)
Se haihtuu.
(pitkä tauko)
Nikkilä 1992
MUSTA KÄSINE
Pitkän harkinnan jälkeen
Tulivat tulokseen
Pitivät kädestä
Tämän jäkeen
En tavannut ketään
En ainoaa ristiä
Risteystä kohtaavaa .
Heitä saapui huoneeseen
Sakeana sumeana joukkona
Väreissä joita ei ollut
Sävyissä jotka rikkoivat säädyt
Portti kivun maailmaan
Kiellettiin valaistus
Ommeltiin omatunnon verkko
Turmeltiin,
Sähköä annettiin
Helsinki 1992
21.1.1978
Ei ihminen yhtä elämää enempää
tarvita saata milloinkaan
Tulin ulos ikkunasta
sielullani avasin taivaan
Oh les beaux jeurs
Keskellä maanantaipäivää
Lahjakkaan lapsen saivat
tunteikkaan
lapsellisen
Kasvot aikuisen
Lopulta tuli vastaan
lapsi
lapsi joka oli verhojen takana kasvanut
Lapsi
josta ei kukaan itseään nähnyt
Oh les beaux jeurs
1993 Helsinki
LOSKA
Helmikuussa tuli harmaus
kesti melkein kevääseen
Antoivat olla itsekseen
lumi valaisi huoneet.
Nikkilä 1992
KOTELO
______
Aina olen lapsi ollut, lapsi, leikkivä lapsi. Kaikki on luopumista, lapselta
ottamista, tyhjin käsin saapumista. Lapsellisen lapsen kohtalo on
aikuisen, mieli tunnon kielin. Lähempänä on aikuisen lapsellisen mielen,
kiireen vilkkaan, juveniiliin sieluun.
_______
Moskova 1992
* * *
TAKAISIN
|
|
|
