9.1.2005
PAAVI JA PASSIO
sekä muita runoja sairaalavuosilta 1988-1998
Kirjoittanut Karl-Antti Lehtiö
REVIIRIÄ HALKAISEMASSA
Vuosikymmen vaihtui.
Sen voimalla itselleni menneen loin.
Halkaisin itseni Nikkilässä,
sain haavoihini muistelmat tulevaan.
Aamiaiseksi Onervaa,
aaveita,
haamuja,
unohdettuja aamuja.
Lounaaksi Saaritsaa,
onttoutta,
tyhjyyttä,
kohtalon kirjaimia.
Päivälliseksi Wardia,
terapiaa,
loistoa,
jäätyneitä sieluja.
Kahvipöydässä Seljaa
Iltapalalla Ronimusta
Yöpalalla Kivikk`ahoa
Sängyssä Rekolaa
Puistossa Meriluotoa
Lääkkeeksi Tuovilaa.
Vaan silti kukaan ei muista.
Helsinki 1988
SEITTI
Viime öinä
olen oppinut puista ja seiteistä.
Hiljaa
kauniilla käsialalla.
Ikaalinen 1990
KAIKU
…tunnen miehen joka jutteli usein pastorin kanssa,
hän asuu huoneessa 3,
vastapäätä sitä keltaista naista,
hänen silmänsä ovat täynnä jumalallista rauhaa,
kädetkin puhtaat.
…mutta miksei hän ole jo kuollut?
Nikkilä 1990
VIIVA, SUORA
Kaikki on vielä alussa.
Eilinen sulkee taakseutuvan,
kuin liian äkkiä koettu keho jota elän.
Nikkilä 1989
ELOTON JA ELOTON
Tahdon itsestäni kaiken.
Opettajan ja kasvattajan,
joka johdattaa minut muiden luokse.
Naisen ja miehen,
hengen,
joka horisonttiin minut luotsaa.
Tahdon itsestäni väitteen:
en sellaista joka maailmaa pommittaa.
Vaan sellaisen joka maailman luhistaa.
Anttola 1988
TUULENPUUSKAINEN
Älä päästä itseäsi liian ikään,
äläkä usko maaniseen mahtiin.
Täytä tahtosi lääkkeillä,
jotka auktoriteetit karsii.
Vie silmäsi suuntaan Nilsiän,
sinne missä pasuunat soi.
Tunne tuntosi kaste,
vailla vetoa sen.
Kankaanpää 1990
SÄLEKAIHTIMET, MUISTOJEN SILMÄT
- Ne ei mun tukasta tykänneet vaik mä muita matkin. Ne kysy: Kuka
sun isäs on ja ootsä köyhä?
- Mut ei puhuminen enää mun puhumattomuuttani paranna. Ne sanoi:
Ole hyvä ja täytä lomake. Sitten puhutaan.
- Ne vie mut pois. Isä…
Sitä ei lomakkeessa mainittu.
(sälekaihtimet)
Helsinki 1990
KAHDEN KATSEEN VÄLISSÄ
Istuin alas ja kuuntelin
nukuin istuin myrskysin
istuin alas ja vaikenin
poistuin ulos
poistuin taas
vuoroin paikalleni vuoroin selin
(rakastan Länsimaisen Vapauden Professoria)
_____
Lumi laulaa ulkona
_____
Helsinki 1989
SOFOKLEEN SÄNKY
Käytävällä on talvi.
elämme uutta aikaa,
verhoissa tuulee,
minulla on yöpuku päivälläkin riepuna päällä
osana arktista sairaalamaisemaa,
elämme uutta aikaa,
ja käy niin kuin viereisen sängyn Sofokleelle
että menee talviseen metsään
ja istuu hankeen.
Yläkerrasta kuuluu kasinotalouden ääniä.
Nikkilä 1990
* * *
TAKAISIN
|
|
|
