21.2.2005
PAAVI JA PASSIO
sekä muita runoja sairaalavuosilta 1988-1998
Kirjoittanut Karl-Antti Lehtiö
___________________________
Kerro vielä joku hyvä juttu.
Siitä pienestä tytöstä, josta tulit sinä.
____________________________
OMENAPUU
Pihalla istuva omenapuu,
pudottaa punaiset omenansa,
päivänä jolloin lehdetkin nukkuu,
ja kukaan ei ikkunassa varto.
Helsinki 1997
PUMMI
Olisin mieluummin vaikka teho-osastolla,
nukkuvana koneessa hengettömänä,
isättömänä sateessa roskia viemässä.
…
Olisin mieluummin koditon,
taivaltaisin itkevänä muurina,
nukkavieruna,
pummina jalkojen juuressa.
…
Toteaisin,
ei sitä teoriaa kaikelle olekaan.
Helsinki 1997
KERTOJA
kerro minulle kiinalaisesta miehestä,
kerro minulle Korinttolaiskirjeistä,
kerro minulle Palliothalamuksesta,
kerro minulle heikosta kohdasta,
kerro minulle osaston vaihdosta,
kerro minulle elämästä klinosta.
kerro minulle mustasta korpista,
kerro minulle mustasta leskestä,
kerro minulle takiaisista,
kerro minulle tihkuvasta kalmasta,
kerro minulle eteerisestä usvasta,
kerro minulle takautuvasta askeleesta,
kerro minulle hyödyttömyydestä,
kerro minulle ympäröivästä varjosta,
tummasta taivaasta.
Varsova 1997
KOLI
Koliikki, kolibakteeri, kolibri, kolikko, kolina,
Koleerikko, koleerinen, koleria, kolera,
Kolhoosi kolja,
Kohortti koljatti.
Jätti.
Vaihtoehtona vain,
Klimatoterapia
Helsinki 1997
MUOVI, PENSASAITA JA SYNDROOMA
Heräsin ruumiin kuivuuteen ja sängyn henget olivat kuolleet,
heilutin lihaisia käsiäni kuin myötätuntoa viiltävää;
hoitajani oli lähtenyt
jäljellä ruukkukasvit muoviset
mutta se juuri
on surullista kuolleissa kasveissa;
ei lehteä uutta synnykään.
…
Aamu kuitenkin äityi,
sen vaatimattomuus täytti;
vaatimatonta pelkuruutta
pensasaidan lävitse;
kohti uutta ja yhtä vähän tuntevaa.
Helsinki 1997
KIVIEN RIVISTÖ
Kivien rivistö tottelee uutta askeltajaa
Tottumatonta kivien koskijaa
Innostus ja epätoivo
Ovat samaa tilaa
Kiihko ja toivo
Kaltevaa vihaa.
Olen sanonut vain vähän
En ole ehtinyt
Kivien rivistö
Muistaa, ei epäile
Parempi kivien rivistölle
Käydä olisi jo maaten
Pertunmaa 1997
VUOSI, KUUKAUSI, PÄIVÄ, PITTORESKI PAHUUS
Tänne minut toivotti tervetulleeksi valkoinen kolonna ja rumpujen pauke
jonka kelmeään joukkoon oli ommeltu tiuku.
Muista: täällä sinut lasketaan niiden kaikkien onnettomien joukkoon johon et itse tiedä vielä kuuluvasi.
Mitä useammin sinut päivässä olankohautetaan, mitä useammin sinut täyteen pakataan, mitä useammin sinua
halveksitaan: Sinä!
Mitä enempi osaksesi saat pahuutta, viekkautta, silmiä kiiluvia.
Sitä aiheellisempana totuutena,
voit pitää sitä;
että olet itse pahuus.
Helsinki 1997
ALHAALLA
Aamuvarhaisella katsoessani ikkunasta ulos, näin
kauniin, vanhan harmaantuneen kirsikkapuun.
Kun palasin matkaltani unien aisteista, alhaalla
näkyikin nuori kirkas omenapuu, lehtiä täynnä.
Aika lienee kiirinyt, mistä minä sen huomaisin
mitään huomisen lailla.
Kankaanpää 1997
KUU SÄNGYSTÄ KATSOTTUNA
Miltä näyttää maa kuusta katsottuna
Miltä näyttää varpunen haukan silmin
Miltä näyttää Matteus Pasolinin silmin
Miltä näyttää Cabirian yöt kauniin Antonion silmin
…
Miltä näyttää sotilas kartalta katsottuna
Miltä näyttää kirves viikatemiehen silmin
Miltä näyttää luuranko huoran sängyssä
Miltä näyttää kurainen mies liejussa
…
Miltä näyttää Maria Callaksen epätoivo
Miltä näyttää persialainen rakkaustarina
Miltä näyttää Giotton freskot
Miltä näyttää köyhälistön nälkä
…
Rooma 1997
TUOLI
Aamussa on sähköä
tuolilla nojaa,
viisi johtoa
suo meille tämä hetki: seison itseni edessä
kuolleen isäni takissa;
olimme täsmälleen saman näköisiä
kuka haluaa kuolla kello kahdeksan hoitohuoneen lattialle,
antenni päässä
otsalohko irtonaisena
en voi pitää häntä elossa
vaikka kuinka vihaisin häntä.
Helsinki 1997
12.9.1982
Ei mitään, ei mitään ei mitään,
ei mitään;
ei mitään ei mitään ei mitään
ei mitään, ei mitään
ei mitään
ei mitään
ei mitään, ei
mitään,
ei mitään ei mitään ei mitään
ei mitään ei mitään ei mitään ei
Mitään.
Pori 1997
* * *
TAKAISIN
|
|
|
