Juha Larikka
50v - lasissa - 3 runoa (3.2.2009)
Runoilija ei tee keväällä mitään.
Kevät on hämäystä.
Runoilija kirjoittaa keväästä hämätäkseen
osaavansa kirjoittaa.
Kaikki osaavat raapaista pari sanaa ja riviä
pajunkissoista ja jäniksenjäljistä,
auringonvalonkirkkaudesta.
Kevät on niin perseestä.
Runoilija lankeaa siihen
joka ikinen kevät.
¤
Minulle kirjoittaminen on uintia,
koska en harrasta sitä, en pidä julkisista
kelluntapaikoista.
Minusta näkee päällekin että osaan kellua.
Mihin suuntaan?
Se on arvoitus itsellenikin.
Uinti on laji, jossa kuljetaan veden päällä
mahdollisimman nopeasti tai
kohottaen vain viipyilevästi kuntoa
niin kuin nämä moniväriset valaat
halleissa - kelluntaliivit on peritty
syntymälahjana tai hankittu lähiön
pizzeriasta. Tarjouksesta!
Uinti on hieno harrastus
Kenelle se sopii
ja kenellä on aikaa polskutella
altaan päästä päähän toivelistallaan
Oma uima-allas, kun voitan lotossa
tai jään jäihin ensitalvena
kiikkiin.
¤
Jos käki lakkaa kukkumasta on taas
pari laskutehtävää lomalla vähemmän.
Mitä niitä laskemaan?
Sitä varten on verenpainemittaus,
kolesteroliarvot, verensokeri, rasituskoe,
vesijumppa, sauvakävely, peliautomaatit,
terassit, baaritiskit, pizzatarjoukset,
alennus % jostakin jossakin.
Jos läski ei kestä käenkukuntaa,
eikä korva oikein kuule.
So What?
Juha Larikka
ps. Täytin 50v tosiaan ja ihmeellistä. Nyt se kirjoittaminen vasta alkaa
kun olen tutustunut Vares-kirjoihin ja lukenut uusia suuruuksia hiljaisena
kelomökissä Nilsiän Tahkovuorella. Voikaa hyvin ja ollaan yhteydessä.
JUHA LARIKKA
|
