***

Sieluni on syntynyt
Liitukaudella, toivon että
latimerian hidas liike
on tehnyt hyvää vartalolle
ihoni uusiutuvalle
vapaasti hengittävälle
risteytykselle

Sieluni on punainen nuoli
niin, kissan urkupilli naukaisu

Läpi yhden samankaltaisen
ihmisyön okravilja lainehtii
sinun sateesi
lämmin hämärä
tehtiin kohisevien
tähtien väreistä

Sieluni on valveunessa,
Liitukaudella, toivon että
valkoisessa metsässä
on minun
kuu ja sivellin

***

Mikä johdattaa minut kotiin
pois luotasi
hymystäsi

Mikä antaa tämän pirullisen
musteen hallita

Mikä ottaa minut pois
tämän mitä en saa asettumaan
välissämme on jokin lanka
joka palaa
mutta ei herää

Jokin toivo on miksi yrittää.

***

Ikkunaverhoissa
kauan sitten puhuttuja tunnustuksia
muistiinpanoja
siihen kivettynyttä kauneutta
taittunutta valoa
Nykyisyys on vakava ja valaistunut
variaatio kosketuksia
pitkien keskustelujen
siihen syntynyttä hioutunutta
tuhkaa
Luen kipukynnyksen synnyttämiä
runoja, viittauksia
kokemuksiin joita tarkastelen
nyt lempeästi
arkinen päivärytmi ja minä
Ja syksynlehdistäkin on seurallista
tuulen kanssa
Puiden anatomia viiltää
silmiini kyyneliä

***

Eilen oivalsin että vaillinainen
ruumiinkunto ja väsymys
ovat hyviä ystäviä
joille tarjoan.
Ne kirjoittavat kanssani
kuin geenimanipulaatio
olisi alkanut
keski-iän suruton rauha
valtimosuonien kumpuileva rytmi
melkein jazz
jota kuuntelen mielelläni
tahallani hengästyäkseni.
Enää ei tarvitse selittää
puhua, osaan jo kuunnella
verenkierron, ylipainon
stand up esitystä

***

Onko mitään enemmän
urbaania
kuin betonipilari

sen tähden kannattaa
kilistää laseja
laulaa tuhmia lauluja
viettää tarkan esseen
kaltaista elämää; metodia
Humaltuu, ei humallu,
humaltuu
ja se vihreä hiljainen
massa pääkallon sisällä

Onko mitään enemmän
jota kannattaisi suojella.

***

Voi olla että mullassa
on toivoa jota emme käsitä
muualla kuin puutarhassa
tai pellolla
Hevosenpaska saa auringonkukat
tanssimaan kohti mitä?
Olemme olleet perillä
opetti humus sapiens
Andy Latimeria
Kastemadon ankara kyltymätön
rakkaus sateenääneen
se vie meistä mullassa
lihaksista kaiken
säilöntäaineiden maun.

***

Pesen joskus, päivittäin
paleltuneen runoilijan
tunnuksia
Peilissä on näkökulma
otsaryppyihin ja krapuloihin
Iästään huolimatta hänellä
on hymykuopat
ja harmaat (vihreät) silmät
millä ei kyllä ole paljon
virkaa kodin ulkopuolella
Eikä se ole harmillista
Hän ymmärtää
Hän on mielellään vaiti
kun ajan partaa tai
pesen jo epävakaita hampaita
Tarjoan kahvit ja korvapuustin
Poltamme yhteisen paksun
sikarin
Kuuntelemme tuttuja biisejä
ratkomme ristisanatehtäviä
juomme punaviinilasin kalpeilta
huulilta
ja kerromme vaahtokarkkivitsejä.

***

RAKKAUSRUNO

Kiven siemenen sait kukkimaan
meressä hioutuneen malmin
avoimesti luopumaan

Vielä aistin myöhäisen syksyn
pronssisten koivurunkojen
lemmenkipeän dueton
tosi kirkunan

Yksinkertaisen miehen otit
aina sanoit, kyllä, rakastit.

***

LUURANKOIHMINEN

Rakkaus minkä sain.
Työ taakka multamaan.
Pitää luut lajitelmat.
Nahkan soidessa vaan.

Katson silmätyksin ikää.
Liian veltto iho arka.
Harmitellaan puistatellaan.
Omanaama ei ole ikävä.

***

RUNOILIJA

Perhoselle neitoruhtinas puhuu
lämpöhalvautunut ruoho
tuuleen heittää hikilöylyjä

Olen kehno hullu
ihmisenä hajun hyvä
runoilijana tauti syvä

Yksimielinen käsky
pelkäämättä rakastu
saat verson sydämeen
jaat uudet solut
tuskin säryt kulut

Kärsi! Älä juo tai
lisää krapuloit!

***

PERHEELLINEN

Nain inhan kutsutun
kauan sitten valitun
tahdoin Voi takaisin
muut meni sekaisin

Saat minut vaanimaan
omaa sanan lausumista
ilme purtuna televisioon

Itse on aina riidansyy
istu paikallasi hiljaa
jo liikkuu sama kyy

Kiitos ei ole palvelus
tyhjä jaaritus sana
mitä ehtii kuunnella anteeksipyyntönä

***