Juha Larikka
"MUSTASYDÄN" - sarja runoja
KUKA HALUAISI
Kuka haluaisi herätä
sellaisena aamuna unesta
joka on viimeinen
Onnellinen laiskuus
heristelee sormiaan kuin
ikääntynyt villakoiran kasvattaja
Hänen sielunsa on sukkien sukua
valmiiksi alistettu
ahtaaseen, haisevaan yksinäisyyteen
Kuka haluaisi pukea
sellaisena aamuna
kun on matkalaukkunsa
jo pakannut
***
GEENIVIRRASSA
Sisällään Jumalan muinainen sana
Kaupungintuhka on minussa kiinni
kuin sormet joilla tavoittelen aikaa
hidas kuolema ja nopea syntymä
kappale alkueläinten historiaa
geenivirrassa
Sisällään huoneen lämpö ja verenkierto
Sisällään Jumalan muinainen sana
Kiihtynyt yöperhonen leikkii minulla
toisiinsa kiintymättömien taipaleella
Meri hiilihuuli kolisuttaa jossain
luiden valkoisia ikoneita
geenivirrassa
Sisällään syksyn kasvava karhunlaulu
Sisällään Jumalan muinainen sana
Pronssisessa koivurunkojen pilvessä
tähti hiljainen kuuntele, minä katselen
***
ENNEN HARHAKUVIA, PIENI FAABELI
näin paljon kasvoimme ennen pysyvän
harhakuvan lopettamista
syntyikö kukaan kohtaloon onnellisena
rakkaus on pedon filosofiaa
vastasyntyneiden lempikukkia
ovat poimimattomat syvällä
puhtaissa metsissä
heidän vapaat mielensä
tervehtivät flooraa ja faunaa
karhu kertoo unessa faabelin
***
VERIVELI
lähteellä pelkäämme näkevämme
oikeutetun ratkaisun
oman tarinan vasaroidun
metallisen version epävireisen
vajaasti äännellen
kansanomaisesti tekevän
jotain ennenkuin
on tuleva lapiomies
oman veljensä nimeä toistaen
juo kuitenkin
rohkea malja!
***
MUSTASYDÄN
Juuri sinä olet olemassa
minun sielun sydämenkohdussa
ja kasvat vimmatusti
kohti syksyä, aamuaurinkoa
Et omista minua
mutta häkellytät läsnäolollasi
Miten sen teet?
Kaukaa versot minussa
valaiset etuoikeutettua
hiljaisuuden kristallikehtoa
***
MAGNIFICAT
Puolustamme alituisesti johtajaa,
joka siirtää meidän rahamme omalle tililleen,
sillä hän on katsonut alaspäin ja oivaltanut
syvähenkisen tyhmyytemme tuottaa sukupolvesta
toiseen hänelle puhtaaksi viljeltyä metsää ja omaisuutta.
Tilisaldo nolla on suuri nautinto,
jota me haluamme valvoa yhdenvertaisina
polvesta polveen me rakastamme
hänen viinansyövyttämiä kasvojaan.
Ennen poltamme talomme ja lihamme
hänen puolestaan, jotta anteeksianto tulisi
veroilmoituksen ja verojen muodossa meille ja kaikille
unohdetuille, joiden sydämessä on ruostunut
pala tätä kaupunkia, kylää ja järveä josta uneksimme,
kun unemme ottavat meistä valokuvia taivaan sarkofagilla.
***
OMA SIELU
Kylmän horisontissa käydään keskustelua
ihmisenkaltaisen olennon oikeudesta elää
Miten kaikki oikein tapahtuu lopussa
alusta tiedämme enemmän kuin tarpeeksi
eikä loppu ole ongelma
vaan miten kaikki oikein tapahtuu
Minulle ei ole samantekevää
minne veri, luut, liha ja ajatukset
joutuvat merenhenkeen?
Kylmään paikkaan jonnekin saarelle
jossa asustaa enkeleitä
Minua on aiemmin tyynnytetty rakastelulla,
suudelmilla, rahalla ja maineella
sehän on punainen iho se mikä on
olemassa alla
Haluaisin maistaa ennenkuin kuolen
omaa sieluani
***
LUONTOAIHE
Vallitseva järjestys tukee sanoilla
ja me kirjoitamme runoja
kun pitäisi keskustella
kuutamoilloista, enkeleistä
kalastamisesta, nälästä, nautinnosta
Lehtivihreä on hienonhieno vallitsevassa
luonnossa järjestys on sanomaton
Puut kuuntelevat luultavasti
mitä puolukoilla, mustikoilla
ja sienillä on asiaa
Karhu, hirvi, kettu ja jänis saavat täyden
tyydytyksen kun keittiössä ei ole
tiskaamattomia astioita
siis: luonnollisesti hyvä olo
henki haisee ruoalle ja vallitseva
on pysyvää
Entä sitten? Mitä tekee kärpänen?
Nauttii kaikesta kastematojen
kuunnellessa sateen rumputulta
Peruna kasvaa yksin metsässä
salaatinlehdellä on ylikypsä vadelma
ja etanat ovat kiinnittyneet nokkosiin
Onko se jokin enne?
Ja me kirjoitamme runoja olemassaolevilla
sanoilla
***
KIRJALLISUUS -ETUSIVULLE
JUHA LARIKKA
|
