Jani Metsälinna
2003
ANNA TÄLLE RUNOLLE NIMI
JA KUOLE ONNELLISENA
Kursivoitu katselmus maailmasta
mustaa tekstiä keltaisella pohjalla
en ehdi sitä katsella
sillä minä olen paluupostia
ruskeassa kuoressa
oikeistolaiset pölypallot
vierivät äänekkäästi ohitseni
matkallani onnelaan
baaritiskillä joku reservin kersantti
tunkeutuu minun ja naiseni väliin
ja käpälöi minua
hetken päästä veri ja hiekka yhtyvät
asfaltti kuulemma vetää ihoa puoleensa
huomaan jääneeni rannalle pudotuspeleistä
joten menen muualle
huoltoaseman tyttö katselee
minua huvittuneena
ja saatan hänet kotiin työvuoronsa päätteeksi
poimin naapurin omenapuusta hyvää
ja nukahdan
unessa haudatut mietteet heräävät
kunnes laskeudun takaisin huomiseen
jäljittämään kiinalaista ravintolaa
johon eilen hukkasin takkini
lyhtypylväät nukkuvat aamulla
minä etsin takkiani
löydän vain ihmisen
jota eilen kaltoin kohtelin
hän leimaa minuun postimerkin
ja lähettää euforiaan
antamalla anteeksi
elämän hauras harmonia
useinkin epävireessä
totean löydettyäni takkini
ja sen sisältä kiinalaisen myyjän
kansalaispidätykseni epäonnistuu
saan kyllä takin
mutta varas katoaa povitaskuun
eikä suostu tulemaan ulos
en murehdi, vaan mässäilen aikani
kiinalaisessa ravintolassa
kunnes varas hermostuu
tulee ulos taskusta
mutisee jotain, menee tiskin taakse
ja perii minulta maksun
jonka toki maksan
sillä olen lainkuuliainen
idiootti
mutta eikö vain ulkona aurinko paistakin
ja tiellä kävele hameenhelma
jonka lyhyeksi tunnistan
siinä kokonainen onnen hetki
jalkakäytävällä katson oikeaan ja vasempaan
ja vielä kerran oikeaan
mutta en jalkoihini
ja tipahdan
ohi ajavaan bussiin
istun jonkun sylissä hetken
kunnes lennän käytävälle ja etsin oman paikkani maailmassa
ja hetkessä syntyy rakkaustarina
minä näen kauniin tytön
ja hänen hiuksensa kultaiset
silmänsä säihkyvät
ja seuraavan pysäkin
jolla hän poistuu
jälleen kokonainen dostojevskilainen
onnen hetki
jonka aikana riudun
viiden sekunnin rakkaudesta penkillä
seuraavaan pysäkkiin asti
jolloin vanha laivastohomo istuu viereeni
ja kysyy: minne matka
ja minä jään pois seuraavalla pysäkillä
astuessani bussista ulos
pohdin, missä olen
?Hervanta?
kirkaisee ohikiitävä lokki
ei Tampere minua miellytä
vaan liftaan takaisin syvään uneen
| 
