Unikankare - kirjallisuus navigaatio
11.5.2008
Eeva Karhunen


Vihreässä tuolissa uskon huomiseen enemmän
siniseen metsän reunassa, taivaan ja maan hiljaiseen
liittoon horisontin rajaan, metsäkuusien keinuun,

nousevaan ukkosmyrskyyn, salaman kuvioon,
kaipuu, huoneiston pohjapiirustuksen

ikävä, korkeiden huoneiden koti, vihreässä
tuolissa metsän huojunta kaupungin silhuettiin

-------


Olen Oikea: elämänkokija,
sielunvaelluksessa tunnen sydämen,
uskon yhteen korkeuteen,
taivaasta luettu, maaksi muuttuva.
Huulien sanoissa rakennettu, ei koskaan
kenenkään toisen, aina vapaa vain huudossa kaunis
Ei tämä ole itkua, tämä on
isän ja äidin tyttö: myrkkymuratin ja ratamon
kivestä rakennetuilla portailla, yö kaupungin yllä
raskas kuin minuudesta puhumaton, siniseen paitaan
pukeutunut nainen: kuulee kaiken ja näkee,
parvekkeella ikkunan raamien takana sähkölampun
varjostamaton uskollisuus

-------


En nuku pimeässä ilman aukinaista ovea
vieraassa huoneessa marttyyrin lakanoilla,

kuunkierto on täysi, kivitalossa
sisään valaisevat sälekaihtimien
viivastot

Shiva! jumalat tanssivat salaa

-------


Sinä nouset yöstä valkean auringon eteen,
kohtaat valkean kankaan kuin kuvastimen

Sinä nouset huomiseen, talosta palatsiin

-------


Pieni valon olento: lootus mustan veden pinnalla:
leikkaan kuvista kasvot, kymmenen lasia
kirkasta vettä, puhetta, valon olento
kävelee aina edellä,

hehkuu, hän tietää askeleet


Eeva Karhunen


KIRJALLISUUS -ETUSIVULLE