Unikankare - kirjallisuus navigaatio
24.9.2006
Teksti: Elina Kanasuo


Roman Schatz: Rakasta minut
ISBN: 951-0-31763-2
Johnny Kniga kustannus 2006


TRAGIKOOMINEN VASTALAUSE HURSKASTELIJOILLE

Suomen virallisen saksalaisen, Roman Schatzin ensimmäinen romaani Rakasta minut (Johnny Kniga kustannus, 2006) pitää virkeänä ensimmäisestä lauseesta loppuun asti. Kirjan kieli on tiivistä ja helposti luettavaa. Jos vertailukohtaa etsii, niin Schatzin tyyli niin kielellisesti kuin asenteeltaankin tuo mieleen nuortenkirjallisuuden. Näiden tapaan kirjan mukaansatempaava ja tunnustuksellinen juoni etenee tappavalla tahdilla kohti vääjäämätöntä kasvua aikuiseksi.

Rääväsuinen ja pehmopornahtava minämuodossa kerrottu tarina Roman Schatz -nimisen päähenkilön elämästä vetoaa paljolti lukijan tirkistelynhaluun. Lukiessa tuntuu kuin katsoisi K15- kelpoiseksi leikattua elokuvaa mielenkiintoisen naapurin elämästä. Pettämättömällä huumorintajullaan kirjailija saa yleisönsä puolelleen ennenkuin päästää irti persoonansa raadollisimmat puolet. Suolana sopassa Schatzin TV:stä tuttu tyyli onnistuu viihdyttämään myös suomalaisesta ja saksalaisesta elämänmenosta kertovin karikatyyrein. Ja mitäpä me suomalaiset rakastaisimme enemmän, kuin että joku ulkomaanihme jaksaa analysoida metsäläistä luonnettamme ja vielä tutustua maamme sotahistoriaan.

Hyvä kirja naurattaa ja itkettää, niin myös Rakasta minut. Schatzin (päähenkilö tai kirjailija, ei kai sillä niin väliä) kokemuksiin on helppo samaistua. Meistä jokaisella kun lienee omat traumansa vanhempien, oman kansan historian tai ex-heilojen suhteen. Lukuisia tragikoomisia ihmisten välisiä eroavaisuuksia riipiessään Schatz onnistuu kuitenkin yllättämään. Kuva naisen ja miehen, sekä eri kansallisuuksien samanlaisuudesta on voimakkaampi kuin heitä erottelevat tekijät. Loppu ei ole onnellinen, ei onnetontakaan, vaan jonkinlainen kompromissi. 'Kaikki tai ei mitään' ei vain toimi elämässä, jossa perhe-nimisen helvetin portit avautuvat yksi kerrallaan milloin kuolleen äidin, häntäheikki- isän, milloin puolison ja omien inhimillisten heikkouksien kautta.

Kliseistä tai ei, kirja auttaa naista ymmärtämään miestä - ja vaikka päähenkilö lopussa toisin väittääkin - myös miehen ymmärtämään naista. Kirjaa voisikin elämää ja huonoa omatuntoa yksiselitteisesti keventävässä mielessä suositella kaikille, jotka ovat joskus parisuhdeterapiaa mielessään harkinneet.


KIRJALLISUUS -ETUSIVULLE