 |
 |
| 14.7.2006 | |
|
Elina Kanasuo
sirkat huutavat korkealta. Takkuiset hiukseni sinun hiuksissasi. suolaa ja heijastuksia. Yhä odotan, piilossa luona villiintyneiden luumupuiden sinua. Ikävääsi minuun. Suomenruotsia puhuva kauppias, ei osaisi laskea niiden arvoa. Kaappi on kiiltävä ja moitteeton, astioita en raaski käyttää. Ne on ostettu Turun munan työläisen palkalla, jouluaatoksi. Sain myös pussilakanan sekä reiällisen kukkamaljakon. Haen leskenlehtiä reikävaasiin. Petaan sänkyyni pussilakanan. Ummehtunut tuoksu on täynnä naurua ja marmeladia. Uneni haisevat käristykselle ja polttavalle tekonahkalle hellepäivänä. Leskenlehdet kuihtuivat jo. Äidittömyys seuraa sukupolvelta toiselle ja tarttuu savuna seiniin. Tarinat kasvavat korkoa, lukittuna kaappiin jonka lukko on rihkamaa, avain kultaa. Tämä lapsi, olinko se minä? Nostiko tuo nyt jo kumara mies minut veneeseen? Hiljaisena, varhaisena aamuna. Käsivarret ruskeat. Helmikuisessa hangessa seisoo luokkahuoneen lasin takana hänen tyttärensä kuuntelemassa virsiä. Illalla tarinaa Ali-Babasta ja neljästäkymmenestä rosvosta. Aasilla ratsastava kuningas on yksi heistä. Tyynnyinkö kiukustani, tuon ryppyisen ihon alta virtaavasta makeasta lohdutuksesta? Fleur de Holland , äiti ja pikkuveli. Tulppaanit kukkivat valkoisessa purkissa. Lumi sulaa eteiseen, kaksi nimeä hautakivessä. He saapuvat ruokakasseineen ja paketteineen nortti-askeineen ja tekohampaineen. Tuovat salaisuuksia ja joulurauhaa. Opettavat taktikoimaan elämässä ja ventissä. Kevät tippui räystäillä väkevästi puhkesi vihreään lehmuksissa ja suli Aurajokeen. Nyt he kaikki, tuo outo tyttövauva valokuvassa mustavalkoinen huntuaan pitelevä nainen ja toisiaan katsovat kalastavat miehet, he kaikki ovat kadonneet tästä todellisuudesta mistä kirjaimet alkavat. Näen vain kuolleen lapsen kylmät kasvot. Kipeät - rakkaimmat. |