Runoja kokoelmasta Pulu uis

Äirinkiäl

Kuis voiski satta simmottos,
saappa olla nii liukka ja saretak nii nahki
ko mää tuli sillon kotti.

Mää kiipusti rappussi, silmä lurputtiva.
Toises kerrokses tul nokka ihana rua haju.
Oma oven kohral mää peljästysi nii iankaikkisest.
See ei ollukka lukus.
Mato oliva rullal, tiskik kolisiva.
Meil o joku!

Mitä mää nyy tee! Lyänk mää sitä siffelil
vai pyärämpumpul? Polis! 911!

"Mää laiti sul vähäm peruni ja ruskia kastiket
kote sää ol kumminkan koko päivänäs mittä syäny."

Essu eres paistilast käres tukka kamppamat
see kurkka keittiö ovest
mu äirinkiäl.

Kui voiki olla nii suure ja pehmiät tissi
niin tuaksuvaine syli
ja nii lujak käsivarre.

Piäne aja mää parun siin
kastele hänen klänninkis
riamust ja ikäväst
sit see kuiva mu naama
siniruurulisel nestuukil ja
kaatta maitto valmiks mun klasi.

-----------------------------------

Aptekin täti

Aptekin täti ei huvit
tänä mikkä.
Hän murise
sotainvalireil.
Hän katto pahaste
kukkahuivissi muarejakki.
Hän piirttä resepteihi
kirkkovenei.
Vilattais eres hiuka
akkunan taka
see ketunkasvone miäs.

------------------------------------

Vares (Mäe Reijol)

Siitäki jo näkke ete vareksel voi pal järkke ol
kon katto häne auto ostamistas.
Potki Volvo renkkai
nuustele helmapelli
ja hyppä katol - sanno kestävystestiks sitä.

Konepelli al hän ei muist vilkast
eikä käsit ollenka kuim pal penssa see viä.

---------------------------------------

Heli Laaksonen: Pulu uis - runoja. Kustannusliike Sammakko. Turku. 2000.

Teosta voi tilata: klsammakko@yahoo.com
Runoilija tilattavissa keikoille: Heli.Laaksonen@hkiamk.fi

KIRJALLISUUS -ETUSIVULLE | DBTL2000 -ETUSIVULLE