Vanhana koirana kirjojen seurassa
kuuntelen kotiloitumista valkoisen perhosen ääntä
pääkallot tietämättä siivissä valppaana.
Sanat hiirenkorvilla katkotuissa oksissa odotan
kylmää kättä kuin ystävää.

--------------------

Talvi hyökkäsi

Puutaloalueen selkä notkuu
kaivinkoneen hampaissa.
Talvi hyökkää,
koivut säikkyvät,
sähkömittarin piruetti pysähtyy.
Kivijalan juuresta kurkkaa keltanaama
voikukkakuolema.

Elämme kovia aikoja,
auringon kyljessä
pääkallon kuvia.

Lasiseinä heijastaa
rakennustyömaan kasvoja,
parakeissa keitellään kahvia.
Talot ottavat mittaa toisistaan
korkealta näkee kauas ja
syöksyessä ehtii ajatuksen.

-----------------------

Sapelihammashanhet

Mistä kaikki vesien lastut tulevat,
mistä nousevat näkykallioille
pölyävät kukat?
Meri röyhtäisee kallion rotkoon ahvenruohoa
josta paljastuu kypäräpää siivet ohimolla.
Auringonlasku kääntää maiseman ylösalaisin
aaltojen pohjilla sätkii rapujen
tähtikuviot. Sapelihammashanhet leikkaa orapihlajan
suorakulmaa, ristilukki tekee kaulakiikun
tatinhattuun ja hatusta hiljaisuuteen.
Nukun pihatontun kanssa puutarhakeinussa
varpaanvälissä leskenlehtiä ja sepelipolun marmorikiveä.

------------------------

Pääni tyhjyydessä

Et ole yksin pääni tyhjyydessä,
siellä unikotilot ja pelon baletti
ymmärryksen tanssiaiset
lasikengät ja hiljaiset pylväät
hopeatarjottimella kusessa marinoituja unia.
Öisin ne kantavat minua
illasta aamuun laulavat
katsovat kuin metsää
joka riisuu itsensä talven edessä.

--------------------------

Lasin takana

En kuule seinän läpi ihmisten puhetta,
kuulen huuru-ukon pakkasnaurua pihalta, kun se tanssii
hiekkaa taskussa katulyhdyn varjon kanssa.
Ja katso, tuolla istuu kuultava rotta, syö nurkan takana
lukemattomia kirjoja, puree poikki huilun ääntä.
Aseman puistossa patsaat louhii vihreää kuparia.
Pimeys raahaa hampaissaan hopealusikkaa pitkin pituuttaan.
Sen reunasta, joka aamu, syntyy taivaanrantaan
rusehtava rokko, josta pulpahtaa auringon veri.
Näkijän pää painuu tyynyn naururyppyyn, pihalla
helmiäishanget muuttuvat lumeksi.

---------------------------

Korento

Tunne kun joku katsoo
sitten liito-oravan liian hiljainen lento
puiden suosionosoitus, haavanlehtitanssi ja
rannalta äkkiä keularaudan karahdus,
airojen leppeä tippaliplatus.
Torvet soi ja fanfaarit, ja sapelit kilkkaa,
kaarnalaivaston komentaja paljastaa kuunvalolle
ja alkaa valloitus.
Lumpeenlehdeltä pyrähtää pelkurimainen korento.
Pihalla ruoho kasvaa kiinni ja lähemmäs kohti taloa.

----------------------------

juhannusruno

ei ajettu läpi vaan metsän alta
mistä aika ei päässyt
muurahainen veti hirttä aitan raossa
saunanpesässä ikuinen tuli

nainen laskeutuu veteen
rinnat kohisten,
ottaa järven syliinsä kuin lapsen

jäähyväisten väsyneet sormet
auto raiskaa neulasten hiljaisuuden

-----------------------------

Jotain muuta

Kerran olin vanha mies
joka oli unohtanut miksi
tuijotti ikkunasta ja puhui
vain keltavatsaisille linnuille.

Kerran olin vanha nainen
joka iltaisin muuttui linnuksi
ja sen kissa joka tiesi kaiken tämän.

Kerran olin penkki jolla istuin kanssasi
ja kaivoin katseella hiekasta pyramidin.
Kerran olin kuin kuun eteen repäisty säikähtänyt pilvi
jonka riekaleita rakastuneet ihailivat.

-------------------------------

Hiiren korvat on
kuun valossa
hiiden korvat
ja yön kulmahampaat
norsunluuta.
Talven kantotuoleissa
kiikkuu kulkukoirien
höyryhengitys.
Hiipivän askeleissa
saranan narina ja
unisen lumen arvoitus.

Olen 26v. porilainen kirjoittaja ja pätkätöitä harrastava valomies. Tekstejäni on julkaistu aiemmin Rihmastossa. Olen kirjoittanut kymmenisen vuotta, syystä mikä ei ole vielä selvinnyt. Runojani ja proosaa on luettavissa myös tänä vuonna ilmestyvässä Uusien kirjoittajien kirjassa.

jlaasanen@hotmail.com