Juhani Oksanen
Runoja
Kuuset pukevat lapsia varjoihin,
minulla on yksi musta paita,
kyynärpäät kuluneet puhki,
ne eivät näy puvuntakin alta.
Puiden lehdet kupertuvat sylikkäin,
aloittelevat puhetta, tunnustelevat
* * *
Hänen sormensa olivat paleltuneet,
ajatuksensa kivet putoilivat päälleni
Nauroin ja sanoin että vahinkoja sattuu
* * *
Vaikka tuulee näin lujaa
ja poljen pyörällä painajaisvauhtia
niin pilven repeämä,
aurinko pirskahtaa otsalle, läikkyy.
Kaadan osan murheista katuun.
Näyn kartassa kun katsot kauempaa,
punainen täplä:
"Sinä et ole tässä."
* * *
Kahdeksanviikkoisen sydän
lyö ensimmäisen kerran
Linnut tuiskahtelevat puista
kuin kivi kädestä
Tuohon pihaan nuokin tulevat
leikkimään, kysymättä
* * *
Puut katselevat autoja,
tien harmaata kemmellystä,
mistä muusta ne puhuisivat?
Lehdet välkkyvät. Tuuli
kuivuu talon lateksiin, pysähtyy.
Olemme tässä hattaranhajuisella
kävelykadulla, kunnes tulee sopiva
maallemuuttovanhuus. Kävely metsässä
on tekohengitystä, kuten tahmea kätesi,
josta pidän silti,
enkä ole niin hellä kuin unelmat
joita yritämme pitää hengissä, elvyttää
* * *
Kaupungin valot leimahtavat
pimeän kodin ikkunoista,
tästä kohdusta
minä en ehkä tule enää takaisin
olin jo odottanutkin pääsyä tänne,
täällä minä haluan kuolla,
vai pitääkö minun syntyä?
Halusinkin joka aamu herätä
kirjoittamaan nämä sanat
* * *
Juhani Oksanen on porilainen runoilija, joka opiskelee kirjoittamista Oriveden opistossa.
Hänen runojaan on julkaistu kirjallisuuslehti Lumoojassa 4/2001, sekä Savukeidas
Kustannuksen julkaisemassa uuden runouden antologiassa: Karusellikyytiä III.
Hän on ollut Satakunnan alueella esillä myös lehdissä ja radiossa.
Palautetta voi lähettää osoitteeseen: Juhani Oksanen
KIRJALLISUUS -ETUSIVULLE
|
