Runoja

RUMA MIES

Linja-autossa
menen erään miehen viereen istumaan.
Mies on masentavan ruma
kuin kaksi jehovantodistajaa
lauantai-aamuna
kun odottelet rakastettuasi.
Hän on ruma kuin räjähtänyt kaasulaitos
Vladivostokin laitamilla, spitaalinen korppikotka
joka oksentaa nyljetyn rotan, röyhtäisee
ja nielaisee loput mahanesteet.
Mies on rumempi kuin syylä, vyöruusu
ja metriä pitkä sokeritoukka yhteensä.
Mitä jätkä, sanon.
Kato terve, ei ollakaan nähty. Mitä sä nykyään
puuhailet?
Kirjoittelen vaan. Syksyllä ilmestyi kokoelma.
Ihan totta! Se on hianoo.
Mitä sä?
Hoitelen tommosta ongelmanuarisoo.
Miten sä semmoseen päädyit?
Kävin yhden kurssin.
Rankkaa hommaa.
On se välillä. Ei ole tullut
paljon kapakassa käytyä.
Jep... Mun täytyy jäädä tässä pois.
Nousen seisomaan, käännyn vielä
ja heilautan kättäni.
Hän katsoo silmiini, hymyilee, nyökkää lyhyesti.
Hymyilemme siinä tovin.
Sitten bussi pysähtyy ja minä menen.

MINÄ, OPA JA BOBO

Minä ja Opa
rakastuimme Peppi Pitkätossuun.
Ruikutimme Bobon ikkunan alla
ja suuresta armostaan
hän lopulta suostui väläyttämään aukeamaa
jossa oli Inger Nilssonin kuva
ja minä ja Opa hyppelimme ilmaan kuin kengurut
paremmin nähdäksemme, näytä vielä, näytä sitä vielä
ulvoimme kuin hullut sudenpojat
ja Bobo nauroi
kuin kuningas.
Opan kanssa romutimme erään Virpin fillarin
pudottelemalla sitä kallionjyrkänteiltä
kunnes se oli ihan paskana
umpisolmussa kuin tippaleipä.
Teimme muitakin hirmutekoja
kunnes Opa muutti pois.

Pari vuotta sitten näin Opan uutenavuotena
loistoristeilijän uima-altaalla.
Minä olin siellä keikalla, näyttelemässä
telakkaduunaria rekrytointivideoon,
Opasta oli tullut menestyvä autokauppias
hänellä oli vaimo ja kaksi lasta,
tukka oli iän myötä muuttunut tummaksi.

Kerran leikimme pihalla suurella porukalla.
Bobo rakensi yksin linnaa hiekkalaatikossa.
Minä heitin häntä tiilenpalasella päähän
Bobo poistui itkien kotiin
verta tuli helvetisti.
Olen vakuutellut itselleni että se oli vahinko.
Tapauksen jälkeen
Bobosta tuli hiukan kummallinen
hiljainen, sulkeutunut
eleli paljon omissa oloissaan.
Maaliskuussa ysiysi
Bobo kuoli viinaan.

EN MUUTA NAAPURINI LUO

Naapurini on reilu nainen.
Tiedän että reilu nainen
on harvinaisempi kuin timantti
mutta hänen kissansa on vanhapiika.
Hänen kissansa on kaunis
mutta vitisee narisevalla äänellä.
Naapurini ymmärtää hyvää huumoria
ja ryyppää kuin äijä
mutta hän ryyppää silloin kun minä en jaksa
ja kun pitäisi ryypätä yhdessä
hän lörpöttelee tunnin puhelimessa
loviisalaisten juoppotuttujensa kanssa.
Kun puhelin soi, hän vastaa
kuuntelee hetken ja kun kuulen sanat
häh häh hää, olitko päissäsi
tiedän että saan ryypätä taas yksin.
Voisin vetää töpselin seinästä
mutta kissa on järsinyt puhelinjohdon
hengenvaaralliseksi.
En muuta naapurini luokse asumaan
sillä hän herää aamulla aikaisin
töihin
kurssille
lähteäkseen matkalle
ja minun on saatava nukkua pitkään
ja vaikka hän ei sanokaan mitään
tiedän että häntä vituttaa
että minä jään siihen nukkumaan
kun hänen täytyy lähteä.
Iltaisin hän haluaa mennä aikaisin nukkumaan
kun minä haluan lueskella
tai minun on pakko kirjoittaa
sillä minä kirjoitan öisin
ja vaikka en kirjoittaisikaan
en pysty nukkumaan ennen kolmea
ja joskus valvon koko yön.
Tiedän että
naapurini on maailman paras nainen
että hän rakastaa minua
ja haluaa että me asuisimme yhdessä
mutta minä en ansaitse häntä
minä olen itsekäs
teen mitä huvittaa
silloin kun huvittaa
minulla ei koskaan ole rahaa
sillä aina kun saan jostain rahaa
ryyppään sen
ja kännissä olen enimmäkseen kärttyisä
usein hyvinkin vittumainen
ja pahimmat herjat
putoavat aina
lähimmän ihmisen niskaan.
Tiedän että vuokra olisi halvempi
mutta jos naapurini saa töitä
olemme kusessa jos asumme yhdessä
sillä naapurini tulot otetaan huomioon
ja minä menetän korvaukset.
Olen tehnyt riittämiin paskahommia
tiedän mitä on leimata
joku vitun kellokortti
joka saatanan aamu
tiedän miltä tuntuu kantaa postia sateessa
viedä Kakolaan reikäleipää
ja perjantaisin bostonkakkua.
Tiedän miltä tuntuu istua joka yö
hotellin respassa
kymmenen vuotta
ja toiset kymmenen vuotta
paahtaa ja laiskotella yliopistolla
kunnes tajuaa
että se on samaa hanttihommaa.
Oi naapurini, en muuta luoksesi asumaan
vaikka rakastan sinua
sillä minä olen ennenkin
asunut naisten kanssa
ja tiedän mitä helvettiä se on.
Jokainen ämmä
nalkuttaa lopulta joka asiasta
partakarvoista lavuaarissa
tavastani hypähdellä suihkun jälkeen
pyyhettä säästääkseni.
Sinäkin huudat jo siitä
että puhdistan kahvipannun huolellisesti
aina kun teen aamiaista
kissaa en saisi halia niin lujasti
en saisi äännellä kun olen innostunut
vaikka tiedät hyvin
etten voi sille mitään.
Sinä olet antanut minulle kaiken anteeksi
sietänyt rankempia juttuja kuin kukaan muu
ja minä olen elänyt monen naisen kanssa.
Tiedän että kestämme pikkujutut
puolin ja toisin
meidän kuuluu olla yhdessä
sillä rakastamme toisiamme
niin kuin ennenvanhaan rakastettiin.
Meillä on hyvä diili
sinä tiskaat
minä kannan kassit ja kissanhiekat
mutta minulla on pakko olla
munkinkammioni
jossa kohtaan yksin oman helvettini
löydän oman taivaani jumalaiset riemut.
En ikinä muuta luoksesi asumaan.
Olen liian monta kertaa istunut kadulla
kengänkuva perseessä
ikkunanraamit kaulassa
kuunnellut kun toinen mies nussii rakastettuani
naapurissa.

TYTTÖ SINGAPORESTA

Tänä aamuna tupakat loppuivat, rahaa
ei ollut, soitin kaksi puhelua
ja aski oli tiedossa, ehkä vähän ruokaa
illaksi.
Puin vaatteet päälle
menin hissillä alas
ovesta ulos
vielä kadun poikki
ja siinä risteyksessä
satuin nostamaan katseeni toisen kadun yli.
Postin edessä
seisoi siisti aasialaistyttö, ehkä Singaporesta,
valkoisessa mekossaan.
Hän seisoi sivuttain minuun
syventyneenä lukemaan
juuri avaamaansa kirjettä
ja äkkiä
hänen ilmeensä muuttui, polvet notkahtivat
tahattomasti, hän kääntyi, melkein hyppeli
nauroi ääneti
hänen käsivartensa singahtivat pystyyn onnesta
näin miten hän antautui elämälle
näin koko hänen rakkautensa
tulvivan pitkin katua
ja näin miten tämä rakkaus oli suurempi kuin kuolema.

Kari Aartoma (s. 1958) on turkulainen runoilija. Hän on julkaisssut vuonna 1999 runokokoelman Pilvet eivät pidä mistään kiinni (Nihil Interit). Lisäksi hänen runojaan on julkaistu mm. Parnassossa, Reviiri-antologiassa sekä Tammen Ryhmä 92-antologiassa. Runojen lisäksi hän on kirjoittanut kuunnelmia, novelleja ja pakinoita. Aartoma oli myös legendaarisen runoperformanssiryhmän Hellät elätit jäsen. Edellä olevat runot ovat näytteitä tulevasta runokokoelmasta.

KIRJALLISUUS -ETUSIVULLE