Maijaliisa Dieckmann - Ville Romunen ja mummo linnan sankareina
kuvittanut Raimo Huittinen
Kustannus-Mäkelä Oy
2006
Ville Romunen ja mummo linnan sankareina - sujuvia linjoja fiktioon tutustuvalle lapselle
Ville Romunen on kahden kiireisen antiikkikauppiaan poika, jonka arkielämään kuuluu koulun, kaverinsa Lillin kanssa hengaamisen ja vanhemmilleen kokkaamisen lisäksi mystinen Mummo Mutikainen. Mummo ei ole Villen oikea mummo, vaan mystinen, tyhjästä putkahtava hahmo, jonka olemassaoloon Villen hajamieliset vanhemmat eivät edes usko. Hän ilmestyy yllättäen ja tempaa Villen mukaan villeihin seikkailuihin.
Aiemmin Ville ja mummo ovat esiintyneet romaaneissa Ville Romunen ja salaperäinen mummo sekä Ville Romunen ja mummo aarrejahdissa. Tällä kertaa Ville ja Mummo päätyvät Turkuun, ja vaikka matkan pitikin ehkä alkujaan käydä Tampereelle, mummo ei siitä pahemmin häiriinny. Ruissalon leirintäalueelle sijoitetusta päämajastaan käsin mummo ja Ville tutkivat Turun ihmeitä.
Ville Romunen ja mummo linnan sankareina on tieto-orientoituneen lapsen, eritoten pojan, ensimmäisiä romaaneja. Se esittelee tutulta vaikuttavan maailman, jossa kuitenkin sattuu ihmeellisiä ja jännittäviä asioita ja jota asuttavat enemmän tai vähemmän omalaatuiset tyypit. Villen kotielämän luonne rakentuu harvoin ja varmoin vedoin. Teos on myös matkaopas ja kulttuuriviittausten kokoelma. Tapahtumapaikkojen suhteen linnan sankareiden tarina seuraa reaalitodellisuutta. Matkalla joron jäljille vilistävät Villen silmissä Turun lähikuntien nimet. Leiriytyminen tapahtuu Ruissalossa ja myös joulurauhan julistamisen pääkallopaikalla ja Turun tuomiokirkossa vieraillaan. Tapahtumat huipentuvat Turun linnaan.
Romaanin sivuilla välähtelee katkelmia lauluista ja runoista, sanonnoista ja uskomuksista. Suurin osa niistä on arkipuheelle varsin tavallisia ja rakentavat kuvaa meidän maailmamme kaltaisesta tutusta maailmasta, tuoden samalla tunnistamisen ja oivaltamisen iloa. Todenmakuiset yksityiskohdat, kuten uimapaikan ohitse kulkeva ruotsinlaiva, sekä Villen tavanomaisuus ja viittaukset todellisen maailman ilmiöihin luovat hyvän pohjan eläytymiseen sellaiselle henkilölle, jolle fiktio on lajina vieras. Tottuneemmalle lukijalle teos on juonellisesti liian yksinkertainen ja hajanainen, mutta viittaukset ja juoheva kieli pitävät silti kiinnostusta kiitettävästi yllä.
KIRJALLISUUS -ETUSIVULLE
