 |
 |
| 29.10.2006 | |
|
Kim Sainio Runoja Viina ajaa ihmisestä ihmisen ulos täytyy rakentaa savesta katto sadepäiville mutta aina jäävät päivät ja yöt ja niin minä kirjoitan kaikki ajatukset jotka jo alkavat tuntua vanhoilta lintu lentää oksalta kuin kuu vai oliko vain lehti, laskeutuvat niin samalla tavalla. nenä ja tunturi kiipesivät huulet, tartuin yli Fairweatherin, oli luoja poissa. Oli mies kuin koira tai kissa ja potkii kummatkin yli Fairweatherin kun ei mitään löytänyt. * * * * * Kun vuori puhkaisi pilven syntyi lapsi kuulemaan korvat hänellä neilikoita hän istuu pöydän keskellä hänen tulevaisuuttaan päätetään kuten Iisak, haluttiin hänet uhrata mutta hän kasvoikin vain isäkseen sopivassa iässä suuhun aseteltiin mansikat ja mustikat ja neilikat puhkaistiin purkkeihin * * * * *
|