 |
 |
| 3.8.2009 | |
|
Kirsi Sinisammal Runoja II Leikisti, älä oikeasti rakasta. *** Kalpea maa, päälaella vähän orastavaa nukkaa. Heinän korsi vavahtaa kevään kaikuja, luonto pian kahisevaa silkkiä ja samettia, rantakäärmeiden tanssi auringossa. *** Kosketat untani syvää elävää, sen kiihkeää rytmiä veressäni. Olet solujani hivelevä nocturne, sen kaihoisa sointi sisälläni. Olet ihollani soljuva valse triste, sykkivä maailmankaikkeus sydämessäni. *** Muistutat Johannes Kastajaa, järven miestä, kun seisot siinä lujana edessäni. Taivutan päätä. Vilvoittava vesi valuu päälleni käsistäsi. Toivon salaa, että kastat vain minut. *** Sä et sitten ikinä usko, et mä väsään juttuu meistä. Sä epäilet, et meidän jutusta ei tuu yhtään mitään. Sä et usko, et musta on yhtään mihinkään. Ja mä kun pulputan meistä jatkuvasti. Sä et ikinä usko. *** Eetterin kohinassa unohtuivat pienet kauniit sanat. Kiitos on kiroilua, anteeksipyyntö heikkoutta. Eetos pulpahtelee huulille ja haparoi tyhjää. Pienet kauniit sanat ovat julminta rivoutta. Kylvän ilmaan toivon siemenen, hiekanjyvän kokoisen: pelastakaa aseista riisuva ihmisiä yhdistävä rakkauden kieli. *** Nuoripari menee naimisiin. Rakkauden jumalat karkeloivat: perhe on suola, hiottu jalokivi, kadotettu paratiisi, helvetti ? täyttäkää maa! Jumalat ne osaavat juhlia rakkauden nimeen. *** Vaarallinen suhde, mission impossible: nainen ja mies ryhmässä, erikseen ja yhdessä, maailman äärillä, biologista sodankäyntiä, joka pitäisi lailla kieltää. *** RAKKAUDEN LAKI Rakkaus jakaa oikeutta. Tähdet lavertelevat: hellyydellä on motiivi. Tähdet todistavat: kiintymyksellä ei ole alibia. Olemme rakkautemme uhreja, rikoksentekijöitä, todistajia ja ? tuomareita. *** Sulje vain suuni niin kuiskin korvaasi, työnnä komeroon niin ryömin uniisi, lyö hiljaa tai kovaa niin olen aina vain siinä, missä minun paikkani on. Ei se ole koskaan siinä, missä sen pitäisi olla. Vilkutan sinulle pilvistä, lähetän postikortin helvetistä, kirjoitan Marsista tekstarin: "Täällä on sittenkin vihreitä miehiä, ja vettä!" *** Sumein mielin minä kajosin sinuun, söin elävältä ja kalusin puhtaaksi, huuhtelin kurkusta alas Jeesuksen pyhällä verellä ja häpesin makuasi huulillani. Satuit maistumaan niin kovasti minulta. Sinun päänahkasi on vielä lämmin jalkojeni juuressa. *** Epäjumalanpalvelus alkaa jaloista ja palavista kynttilöistä. Miksi ojentaa valoa valaistuneelle? Miksi julistaa pyhää sotaa Allahin nimissä? Miksi rasittaa Neitsyt Mariaa hädän hetkellä? Voi vain ihmetellä ihmisen pienuutta, kun itsensä jumalaksi ylentää. *** Maailma on raaka yksinäiselle. Yksi on yksi, ei koskaan enempää, ei koskaan vähempää. Niin paljon lihaa hedelmässä hukkaan heitettäväksi, niin vähän jaettavaksi. *** Katson peiliin enkä näe ? illuusiota ihanaisesta, ihanasta naisesta; vain mieleen uurtunut kangastus eikä lasissa vilahdustakaan siitä. *** Itke tuskasi pois, huuhtele nurkat kyynelillä, itke, itke. Rakkauden pisarat desinfioivat. *** Väkevät sydämet kohtaavat, taistelevat vapaudesta. Vahvempi voittaa. Sitä kutsutaan rakkaudeksi. *** Jää silmissäsi poltti syvältä, routa välillämme jäyti ydintä, hehkuvia jääkukkia ikkunaruudussa muistona tunteiden talvesta. |