Unikankare - kirjallisuus navigaatio
30.9.2001
Markku Penttilä - runoja


Kirjoitan runoja
ne syntyvät vasta kun ne luetaan


************************************


Yön pimeillä rinteillä
alakulo palaa kituen
Se palaa
sinä et

Pyydän, älä tuule tänään
Kuka on se joka vartioi
tätä alakulotusta

Pyydän älä karkaa tänään
Alakulo palaa
sinä et

Toisaalla tuhkan keskellä
kotelostaan murtautuu
Suruvaippa
Ikuisuuteen liitää
Siivin rypistynein


********************************


Lasirakkaus helähtää

Vaikka maa peittää sirut
olen valmis kokoamaan sinut

Päästä päähän käveltävä
on Kiinanmuurisuru
Kulkija lyijysateeseen säveltävä
sillä pohjaton
on murheen kuru


*********************************************


Niin kuin pikku poika
joka katsoi suurennuslasilla
perhosta joka syttyi tuleen
ihmettelen miten rakkaus
voi satuttaa ketään


*********************************************


Kuin orava joka tekee
kävyistä varaston jonka sitten unohtaa
piilotimme me talven varalle
rakkautta kätköön

jota emme koskaa löytäneet
jota emme kai koskaa edes etsineet


*********************************************


Kävelin kirjastossa runohylly eteen
tunsin itseni pieneksi
niin korkea ja leveä se oli

Täynnä maailmankirjallisuuden
klassikoita
Käsittämätöntä
maailmankirjallisuuden klassikkoa
hyllyt hyllyvät

Kellastukoot siellä
Rönsyilkööt rauhassa

Juice Leskisen runokirjoja en löytänyt
Runopiiri räksyttää ja haukkuu
Ovat merkinneet reviirinsä
Älkää peljätkö,
hyvin ovat hyllyssä tallessa

Varauksen jätin ja menin

Vieraantuneet
vaikkeivät oikein
koskaan olekaan
toisiaan tunteneet


********************************************


Pysähdy !
Älä mene

Vaadin saada kylkiluuni takaisin !


********************************************


Meistä kasvaa uusi tuuli

Tulta ja savua
Hypi sinä niin että maankuori notkuu
Niin että maankuori notkuu ja hengitys
höyryää

Kumarruttava niin syvään
että suutelee maata
pyllistettävä niin korkealle
että jumala kääntää selän

Radio soittaa samaa
vanhaa
Laulut on tehtävä itse
Kirjat huutavat samaa
vanhaa
Runot on kirjoitettava itse:
'haluan olla rannan runo
jota aalto loputtomasti hioo'

Siinä sulle elämä
ja siinä sulle tarkoitus

Nurmikko jota
apulannoittaa
ja Ruoho kasvaa


*******************************

Alanavigaatio