Runoja
"Kirjailtua"
Miksi ihmeessä, miksi kummassa
kaikki odottavat aurinkoa
kuin tulevaa elämäänsä
Miksi ihmeessä, ehkä kummassa
he nousevat aina jalkeille
vaikka syytä siihen ei olisikaan
Ehkä ihmeessä, ehkä kummassa
joku joskus sänkyynsä jää
vain siksi että elämä ei enää
hänelle mitään uutta voi tarjota
Silloin avaa unen maa porttinsa
uudelleen saa tämä olento astua
sisään omaan todellisuuteensa
ja paeta vielä hetkisen
raakaa ja metallista maailmaa
joka nukkuvan ruumiinsa
ulkopuolella pitää valtaa
Miksi ihmeessä, miksi kummassa
valo varjon heittää
pimeän tuo tullessaan
Miksi ihmeessä, ehkä kummassa
niin uljas ja kaunis kotka
vain päivän pimeydessä liitää
Ehkä ihmeessä, ehkä kummassa
tuulen kuiskaus kantaa
kauniita sanoja kaukaiselta
Silloin avaa unen haltija rintansa
ensimmäistä kertaa saa tämä olento
nähdä oman sielunsa
ja vartoa sen kanssa
lämmintä ja vihreää maailmaa
joka jokaista
uniensa sopukoissa odottaa
"Lasimaalaus"
Pyörre
pyhän vastavirran maa
sanat sotkussa tukka putkella
jonoissa avuttomat ylijumalat itkevät
nähdessään lapsiensa luoman kärsimyksen
onnettoman maailman raunioituneet jäännökset
jossa ei kasva kukka, ei puro solise
vaan vertävuotavat hahmot käsiään käyttävät
pääkallonesteessä
kaiken kauniin on joskus loputtava
mutta kukaan ei uskonut
kun sanottiin että
se tapahtuisi
näin
"Yön eläväiset eläjät"
Tänään, huomenna
eilen, kenties
tässä huoneessa avautuvat kertojat
kuuntelevat musiikin tahdissa huojuvia puita
kokoavat oksat sormikseen
laulavat ilmaa enkelin siivin
kantavat maailmaa harteillaan
hiljaa
huuruisen lasin läpi
kynnet karkaavat myötäillen
unen vartalon pehmeää kaarta
katoavat pimeään
jos olisi merkitys
ihmisen lailla kulkea
kuten kulkee kuu taivaalla
niin ehkä
ehkä
tänään
huomenna
eilen, kenties
koski pauhaisi ilman kuulijaa
ilman sitä valtaa
näissä huoneissa
toisistaan erotetuissa vankiloissa
tyhjän pöydän ääressä tuoleillaan
istuvat ihmisen lapset
kynät käsissään, ilman alustaa
jolle kirjoittaa
olen yksinäinen...
"Varpusen kuolema"
Syksyn lehti on varjoalasin
vasaraa ei
ole
kun tulee aika päättää
valita maailman napa
oppinut, oppinut opastaa valinnassa
kahden tahon välillä
kenellä on oikeus päättää
varpusen kuolemasta
"Iltatähti"
Meritiehyet
sanoja naisen vartalolla ja
rakennuksia vesimassan alla
linnoja hautavajoamassa
kertomuksia kauniilla kuorella ja
asumuksia kiertoteiden varsilla
kartanoita kankaan reunalla
totuuksia taistelijan hahmossa
koteja kaupungin kaduilla
kellareita korven siimeksessä
Polku
läpi hautuumaan
ohi ristien ja paasien
harmaan menneen maan
iltatähti kulkee toiseen suuntaan
alas rapistuvaan jumalkuvaan
kivisen patsaan sisään
sydämeksi, joka ei lyö
Meritiehyet
virta kuljettaa ja varjelee
kyynelensinistä sielua
pitkin ilta-auringon valossa
kylpevää rannikkoa
Poukamaan
jonne tuuli ei yllä
temppelin varjoon
lähelle taivaankantta
pieneen, pimeään paikkaan
jossa tuoksuu kostea ruoho
ja ajatukset saavat rauhan
Tänne saapui
tänne jäi
tunnelmaan
jota aina halusi kutsua
kodikseen
---
Matti Tiitinen on 18-vuotias etelä-suomalainen runoilija, joka on kirjoittanut runoja noin kaksi vuotta.
Omien sanojensa mukaan hän on TekoRunoilija ja "kaappifilosofi" - katkera kaikesta, kateellinen kaikille.
KIRJALLISUUS -ETUSIVULLE
