Heräsin haudastani,
tuona yöna, jo ennen aamua.

Lumet karehtivat vielä pihoilla,
hämärä teki lahtoään.

Minä katsoin sinua hetken
ja aloin väristä.

Olit kylmä, kuin unohdus,
maistuit suolalta.

Älä tule luokseni enää, varoitin,
tuo mukanasi kuusi jalkaa syvää unta.

Sinä punoit verkkojasi
ja riisuuduit polttaen rintaani.

Naurusi puki sanoiksi
sieluni kohmeiset puut.

Olit voittanut, tuonut lumisen haudan uneeni,
tuona yönä, jo ennen aamua.

*******

Saanen puhutella teitä, herra Aurinkoseppä?
Mitä taotte tänään, kuun näyttaessa kasvonsa?
Olette tehneet erinomaista työta, niin kaunista,
että aivan polttaa katsoa.
Ehkäpä työtänne ei ole tarkoitettu tarkasteltavaksi
tästä perspektiivista.
Siis antakaamme maan pyöria akselillaan
ja odottakaamme hetkisen, kuun tuloa.
Kun kuu näyttää kasvonsa, tarkastelen työtänne
uudelleen, arvon herra.

Kuu on saapunut ja voin nyt katsoa
työtänne polttamatta silmiäni.
Mutta arvon herra, tiedättekö edes itse työnne määrää?
Keille olette tehneet tämän kaiken?
Oletteko yksin takoneet nämä kaikki tilkut
tähän peitteeseen, vai onko teitä useampia?
Onko jossain Aurinkopaja, jossa veljienne kanssa
taotte taukoamatta aina uutta työtä, vai saatteko jokainen
tehdä vain yhden, mieleisenne?
Jos näin on, niin työnnehän on jäänyt rotaation taakse,
eikä siitä muistuta mikään muu, kuin kuu, joka heijastaa
valonne meihin.

Sen kasvot ovat kylmät, mutta ne huokuvat työnne valoa.
Onko se peili? Ja kuka sen takoi? Entä maa?
Miten on meidän laitamme, arvon herra?
Mitä on tila, missä, miksi, milloin?
Aivan herra Aurinkoseppä, en olettanutkaan teidän
tietävän vastauksia kysymyksiin jotka eivät minulle
kuulu.
Olette oikeassa, sitä epäilinkin.
Suonette anteeksi, arvon herra, olen jo matkalla,
mutta ennen kuin tulen esittamään kysymyksiäni uudelleen,
etsin sen mistä versoo sieluni hunaja.

*******

Rakkaus saapui kuin hiljainen sade.
Sinä yönä soi huulillani nimesi,
se, kuin kaunein ajatus.
Kaipaatko minua?
Kaipaatko lähelleni,
niin kuin minä kaipaan silmiesi
surullista etäisyyttä.
Ne ovat kaukana kuin
kaukaisin maa,
kaukana kuin kaipuuni
vedet,
kaukana kuin etäinen äänesi
jonka kuulen joskus vielä öisin kuiskaavan.

Joka ilta,
kun hämära on jo laskeutunut,
suutelen sinua.
Painan huuleni vielä kerran otsallesi
ja yritän tavoittaa sinua.
Tunnetko minut?
Tunnetko kuinka painan pääni rinnoillesi
ja vaivun uneen.
Tunnetko minut,
niin kuin minä tunnen sinut,
polttavana tuoksuna rinnassa.

Olet kaukana kaipuussa
ja tulet minuun yhä uudelleen,
kuin sumu joka kietoo alleen
uuden aamun.
Olet siellä missä ovat
kaipuuni vedet,
ja kaipuuni vedet siellä
missä sieluni.
Sinä olet portti,
kuin hiljaiset kasvot
ja lempeä ääni,
rauhaisa kuin jumala.

*******

Jo ensimmäinen ele.
Jo ensimmäinen katse,
kuin et olisi ensin huomannutkaan
ja sitten,
kuin olisit odottanut jo ikuisuuden.
Ehkä se tapahtui jo silloin,
ehkä myohemmin.

Kun katson sinua nyt,
kun katson aikaa jonka vietin
lähellasi,
näen sinut joskus tavoittamattomana,
vetäytymässä pois,
joskus painautumassa lähelle,
aivan kiinni.

Muistatko, kun hyvästelimme?
Mitä halusit sanoa,
kun katsoit minuun?
Otit käteni omaasi ja kosketit,
hyväilit sormiani?
Katsoitko jälkeeni,
kunnes katosin näkyvistä?

Siellä, missä olet,
näin paljon kaunista,
mutta mikään ei pääse lähelle sinua.
Eivät rannat, eivät vuoret, eivät joet,
eivät tasangot, eivätka päivänlaskut
voi sinua koskettaa.
Olet etäisempi kuin mikään niistä.

Olen itkenyt, tunnustan sen.
Olen itkenyt vaikka se ei tuo lohtua.
Olet jättanyt jälkesi,
ne ovat painuneet syvälle,
pehmeästi.
Olen hapuillut sinua pimeässä,
varjoista,
mutta en ole sinua löytänyt.
Olen huutanut nimeäsi,
turhaan,
sillä ethän kuule.
Meitä erottaa muukin kuin matka.

*******

Halusin määritella rakkauttani
ja piirsin hiekkaan .
Katsoit kuin tekeytyen ymmärtämättömaksi
ja kysyit,
umpikujako?

*******

Näilläkin silloilla olemme tanssineet,
mutta nyt niistä on jo revitty naulat ja lautoja.
Näillekin huulille ovat painuneet huulet
ja suudelma,
ja tähänkin maahan on satanut.

Puhun hiljaa, kuin kuiskaten.
Kuuntelen varovasti ja tunnustelen kepilla.
Mutta eilen kai rikoin lasia,
sanoin rakastavani.

Oletko muuttunut sen jälkeen?
Viilsivätko sirpaleet?
En tahtonut ajaa sinua kauemmaksi,
enkä tahtonut pysähtya miettimaan.

Se saapui kuin pakottavana,
ja pysähtyi tanssi ja musiikki.

Kuin jotain olisi loppunut, ja jotain jäänyt saavuttamatta.

---------------------------------------------------------