Kivet kengässäni
rippeitä pihaltasi

Tuuli tuo sadepilvet
tanssittamaan pisaroita
lehtimajan katolle.

Kurkkuni ei siedä sanoja.
Korvissa sama vika.

Syksy on ajatukseni.
Sumuinen ja samea.

.................

RUNOPOIKA

Pää pilvissä
pitkin kukkaniittyjä
hiukset siististi ponnarilla,
katse kauneuden kaipuussa.

Näkee märkiä unia
kainovienosti
vaaleanpunaisten lakanoiden välistä.

Lentää päivässä kuin perho.
siivet hennosti lepattaen
kultaisilla auringon laulumailla.

Minulla
on kaapissani
synkkä yö
hänen varalleen.

..................

RUNOILIJAT

rustaavat riimejään
jokirannan pimentyvässä illassa
pää punaviinihöyryisissä pilvissä

hymyilevät iltapäivälehdissä
naistenlehtien aukeamilla
jakavat sisustusneuvoja

laulavat Lapin kesää
kulman kuppilan karaoke-illassa

vaihtavat vaippoja
keittävät korvikkeet pohjaan

joutuvat ikuiseen jonoon
Wiklundin perjantain mummoruuhkassa

odottavat postia iltapäivään
saavat pelkkiä laskuja

istuvat kaljahuuruissa
pystyrintaisen parturineidin käsittelyssä

eksyvät omaan sieluunsa
matkalla viinakauppaan

kirjoittavat nimensä väärin veroilmoitukseen
yskivät verta ja paskantavat pähkinöitä

väittelevät typeryksien kanssa
kolmen markan myyntipistepalkkiosta
vaikka maailma suistuu radaltaan

istuvat ihmetellen
isänsä haudalla

viipaloivat kurkkua
ja leikkaavat haavan sormeensa

nukkuvat aamuyöstä
humalaansa vessan lattialla

noukkivat sanoja lasin pohjalta
tallettavat takaraivoonsa

kävelevät kuolemattomina
pitkin Eerikinkatua
sivuuttaen toisensa tervehtimättä

.......................

PAHA KARMA

Tavaratalon parfyymiosastolla
imelä pahvi-Tabermann
houkuttelee viattomia
uudella kirjallaan.

En tunne tarvetta
korostaa miehistä herkkyyttäni.
En halua vaaleanpunaisten
satiinilakanoiden kosketusta ihollani,
en ruusun hyväilevää tuoksua,
enkä Tommy-boyn uusinta opusta.

Stadissa lihaisempi Tabermann
ruiskii jauhelihakastiketta solmiolleen
näyttäessään lapsilleen
oikeaoppista spagetinsyöntiä.

Matkalla Turkuun mietin
miksi aina Tabermann
eikä koskaan Melleri.

Tapaninpäivänä soitan nöyränä
Elviira-tädille Mänttään
ja kiitän lahjaksi saamastani Demoniasta.

...........................

Mika Kivelä on turkulainen runoilija. Edelläolevat runot ovat Kivelän vuonna 2001 ilmestyneestä runokokoelmasta Sääriluut ristissä. Kivelältä on ilmestynyt seitsemän runoteosta: Revittyjä sivuja (-96), Aivoja kaupan (-97), Kuu on kuollut (-98), Huone 3 (-99), Sääriluut ristissä (- 01), Hirttosilmukan läpi (-03) ja Nyrkit puhuvat (-06). Kirjoja myyvät mm. Akateeminen kirjakauppa ja Turun Kirjakahvila.