Unikankare - kirjallisuus navigaatio
3.6.2000
Mika Terho


Ote muistelmista 90-luvun kuvat



ALKOHOLISTI (1999)

Mika Terho: 90-luvun kuvat - Kustannusliike Sammakko 1999 - kannen kuva:Juha Nenonen

Kesäkuun kymmenentenä olen mukana jo perinteikkäällä Down By The Laiturin torstain runokeikalla. Mukana on lähes koko ns. Runoliike ja liikuttava yleisöpaljous. Luen uusia runojani Parnassosta ja ennen kokemattomasti teen sen kustannussopimus lehden välissä, koko tämä kirja haluttiin pitää salassa ainakin Turun Kirjamessuille saakka. Olen tyytyväinen, mutta yksin. Siis kuvittelen olevani. Ilta menee hyvin ja seuraavana päivänä kokoonnumme uuden turkulaisen runoantologian synnytyskokoukseen Old Bank -ravintolaan. En saa sanaa suustani. Kokouksen jälkeen porukka hajaantuu festarimaisemaan. Minä en osaa lähteä mihinkään. Minusta tuntuu, etten osaa vieläkään elää. Kävelen kesähelteessä ja katselen suutelevia pareja, vähäpukeisia tyttöjä. Asunnollani minulla on outo olo. Puoliksi peloissani, puoliksi ajatuksettomana kävelen läheiseen K-kyläkauppaan. Ostan neljä litran lonkeropulloa. Kämpillä avaan ensimmäisen. Illalla istun kapakassa valomerkkiin asti. On rahaa, on aikaa. Seuraavina päivinä liikun kaupungilla ilman arkuutta ja estoja. Tapaan naisen, aloitan kesäromanssin. Miksi täytyy aina juoda, ennen kuin tutustuu naisiin? Käyn Alkossa. Sitten muistan hämärästi istuneeni Jukka Hannulan luona ja myöhemmin minulle kerrotaan, että olen juonut puoli pulloa Koskenkorvaa yhdellä kulauksella ja niin edelleen. Olen myös sammunut Hannulan päälle. Herään TYKSissä tiputuksessa ja ihmettelen mitä minä siellä teen. Sairaanhoitaja tulee kertomaan, että psykiatri haluaisi jutella kanssani, mutta sitä täytyisi kuitenkin odotella, koska minulla on promilleja vielä 2,7. Riuhtaisen tiputusletkun ranteestani ja kävelen ulos. Menen Hämeenportin pubiin ja tilaan siiderin. Mietin vihaisena mihin eilen nostamani tonni ja kelloni ovat kadonneet. Juon lisää. Kämpilläni kuuntelen musiikkia, tuijotan pornoa taivaskanavilta ja runkkaan, kuin yksin jäänyt eläin. Viikon jälkeen yritän katkaista, mikä ei onnistu. Vieroitusoireiden pakottamana hankin lisää viinaa ja jatkan juomista. Hauskuus juomisesta on kadonnut jo vuosia sitten. Makaan sekasortoisen yksiöni vuoteella iso leipäveitsi kädessäni, mutta se on vain ele ja hätähuuto minulle itselleni. Kolhin itseäni kaatuillessani, mutten oksenna kertaakaan. Oksentelu kuuluu amatööreille ja krapulaan. Juomiseni kolmas viikko on alkanut juuri sopivasti Juhannusaattona. Kaupunki on hiljainen. En tiedä mitä tehdä, minne lähteä. Kävelen krapulan ajamana läheiseen Caribia-hotelliin ja tilaan kalliin gin tonicin.Tilaan toisen ja syön lasin reunalla killuvan sitruunaviipaleen, vitamiineja. Imeskelen jääpalat, koska niissäkin voi olla viinaa. Yritän soittaa kännykällä naiselleni, joka ei vastaa. Katson valtavassa akvaariossa uivia trooppisia kaloja ja muistan lapsuuteni akvaarion, josta lempikalani kävin hautaamassa takapihalle. Selaan iltalehteä ja uimapukuisten missien jälkeen silmäni osuvat pieneen kirjoitukseen, jonka luen moneen kertaan: "Alkoholisti ei elä, hän ainoastaan kärsii." Kyyneleet valuvat poskillani. Istuin siinä haisevana, housut revenneinä, kengät riekaleina, paita likaisena. Kaikki ihmiset olivat kadonneet. Suojelusenkelini oli ylitöissä. Turistit talsivat shortseissa ohitseni. Suomen Turku oli heille nähtävyys. Hyvä niin. Tietämättä mitä tehdä, kävelin kämpälleni ja soitin puheluita. Seuraavan viikon vietin ihmisten parissa, joilla oli ollut samanlaisia ongelmia kuin itselläni, ja jotka olivat selvinneet niistä. En mennyt katkolle, en syönyt lääkkeitä vieroitusoireisiin. Valvoin ja kärsin. Mutta en ollut hetkeäkään yksin koko viikon aikana. Ilman ihmisarvoa sain osakseni jatkuvaa huolenpitoa. Se oli vahvaa, pyyteetöntä rakkautta. Suurissa kärsimyksissä vain suurin mahdollinen rakkaus voi auttaa. Nämä ihmiset edustivat minulle armoa ja Jumalaa. He näyttivät mitä käytännössä merkitsee se, että ihmisen arvo ei ole siinä mitä hän saa, vaan siinä, mitä hän tekee. Ja minä olin tehnyt liian vähän. Muistan, miten vuosia sitten A-klinikalla minulle sanottiin, etten elä kolmikymppiseksi, joutuisin onnettomuuteen tai sisuskaluni pettäisivät. Nyt on menossa kymmenes viinaton päivä. En ole Kejonen, en Melleri, en Bukowski. Olen Mika Terho, tänään raitis alkoholisti

-----------------------


Mika Terho: 90-luvun kuvat. Kustannusliike Sammakko Turku 2000

Teoksen voi ostaa omaksi osoitteesta klsammakko@yahoo.com

KIRJALLISUUS -ETUSIVULLE | DBTL2000 -ETUSIVULLE