 |
 |
| 19.7.2004 | |
|
Mirjami Vertainen Runoja TALVIAURINGON TARKKUUDELLA Joskus kevätviimassa yritit kulkea paljain hihoin Hymysi paljasti ettet tiedä mitään siitä että tavarat,seinät,eläimet kaikki voi heittää menemään kun tarpeeksi koskee Minä kuljen sairaalapaidassa kaukana metsän reunassa kun sinä makaat hänen lämmössään ja nyt näen kaiken talviauringon tarkkuudella Sinusta ei ole mihinkään tällaiseen suureen NISTI Heitä sinä riimi,se vaati kuunkelmein silmin nojaili ruisruskealla kädellään laivankanteen jostain näkyi kattotolppien punaiset värit ja valkea preeria. Kaivoin kuutamopaperit,aatetoverit,tähtipiiraani Tee se,hän sanoi,piirrä kirjahyllylle siivet sillä oli kristallisilmät ja timanttihampaat Heitä riimi, viiva,kunnon pano Katselin hänen intiaanileukaansa ja murahdin ole sinä nisti,ole antistalinisti SÄKEITÄ Sinun sanasi elävät kun osaat sanoa niiden ketjun joka tavua painottaen. Puhumatta olet yhtä tyhjänpäiväinen kuin vaimo popidolille. Olkapäät kainosti edellä seiso penkillä valmiina huutamaan säkeitä. BEATNIK Pureksittuja kynänpäitä Ratkenneita teippejä Paperille kynäni palaa sille puhtaimmalle,josta laulu alkaa Ei auta mun itkeä nyt Niin paljon tehtävää sanottavaa Huutoni yön pimeään kuiskaa sulkakynätaistelijoille KIITOS Ummistit silmäsi Ja maailma kiersi ympäri 1000 kertaa Ja yhtäkkiä et ollutkaan yksi niistä Olit muovilihaa,TV:tä,hintalappuja, valkaistuja housunpolvia, meikattua eteerisyyttä, ostettua anarkiaa, Hippiaatetta ja-vaatetta pilkkahintaan Ja kuitenkin olet yksi niistä Älä sano ääneen että olet sellainen Ne sanoo sulle jokapaikassa että olet Poikkeava TAKSI Nivelet muuttuivat kömpelöiksi niin ettei hän pysynyt kävellessään pystyssä. Taksikuski painoi napista ja ovi liukui sähköisesti kiinni heidän väliltään Kannatteli jaloillaan laukkujaan eikä olisi arvannut leijuiko hänen huulillaan hymy vai sama tyhjyys. Taivaalle lensi kasa mustia tähtiä kun lintuparvi repesi siivilleen ja hän joi kunnes kuplat hersyivät sieraimiin asti ja imi tiikerinjuovateetä laavalampun oranssi massapallo katsoi paitaansa Se oli litimärkä hikiliemestä. Joku tökki hänen kasvojaan mehujään kärjellä ja hän ulvoi. PILVI Oli poskilla pehmeää karvaa Oli silmissä särkevä lasinsiru. Läpinähtävän sininen. Oli hellissä käsissä satuttava ote, minun hiuksissani persikan tuoksu. Oli minun ihoni rosoinen ja sinun kuin lapsella. Palapelin palatkin tuntuivat menevän kahtia. Keitä me olimme. KEVÄT Hiekka oli jäätyneissä kivettymissä. Jalkamme mursivat siitä paloja kuin suklaasta. Päivän päällä hyllyi appelsiinimarmelaadi ja korvien takana hersyi sitruunan lehdet. Ohut rapiseva sänki karheutti posket kuin hän olisi käynyt uimassa ja saanut märkää hiekkaa kasvoilleen. HYVÄ NÄKÖ Tulin luoksesi keittiöön naama rasvassa liian kuuma teekuppi sormissani vinoiksiastutut silmälasit nenälläni ja kysyin Mitä on hyvä näkö. Sinä vastasit Se on numeroita vihreillä ja punaisilla pohjilla. Kirkkaita kirjaimia. oksistojen pitsi niityn ristipistotyö. LEIKKAUS alumiinikuu heitti yhen röökin. Mulla oli sydämessä luumuinen haava ja sisko vaihtoi sidettä ja stereoissa biisejä. Itkin naamion hajalle ja makasin vasten soitinta tehtaanvalot hajos roiskeiksi silmissä. Se sano etten oo tyhjä paperi vaan raamattuakin suurempi. Tyhjähän se paperi oli mutten sitä enää huomannu kun täytin sen riemulla. Sydän nitisi sellofaanin rikki vai siskoko sen leikkasi kynsisaksilla. TEHTÄVÄ Sinä soitit klo 23.45. Kerroit tehtävän. Minä ponkaisin sängystä löin kantapäät yhteen Kyllä herra kersantti! Rymysin hangessa räkä poskillani silmät vauhdista sokeana heti hra kersantti Sinä vastaanotit runonippuni klo 23.56 baarissa nimeltä Babylon. Ei ollut rahaa edes yhteen. |