Nina Kemppainen
Runoja
Salama laskeutuu myrskypilvestä.
Maa on lasinen, lumisokea ja täynnä talviunta.
Uurteiden pilaama maisema.
Kylmyys kuroutuu. Katson varpaitani.
Pieni poika kuoli täällä.
************************************************
Vedän pulkkaa perässäni,
katson jäähilettä
Koulussa rikottu ikkuna
Sirpaleita en näe missään
Pakkanen kirkaisee
ja työnnän muovipulkan
lumen luuytimeen
Jäähileen henkäisy
ikkunankarmissa
************************************************
Löysin rauhoitettuja lintuja
pakastimestani
Saatoin kuulla kuinka ne
olivat kosketelleet toisiaan
siiveniskuin
Ääni oli synkkä
Höyhenien hento
kaaos lankesi
avarana valona eteeni
************************************************
Tämän taivaan toisella puolella on
menehtynyt kesä ja vaikeroiva lauma,
ärtynyt lintu, kaikki pohjattomat kohtalot
Kun aurinko paistaa lävitseni,
tunnen kaiken sen olevan totta
mikä sattuu
Kaupunki on aiheeton
Veretön varjo valittaa ja
toivottomuus repii kahdeksaan suuntaan
Ulsterin syvissä taskuissa on hyvä puristaa kädet
nyrkkiin
Onneksi kaikki näkivät,
kun potkaisin röhkivää
betoniporsasta
Kohautan harteitani;
lumisateesta en välitä
Kottikärryt kaatuvat,
antenni-ja tvapu järjestää
digitelevision,
jakaa kaiken ykkösiin ja nolliin.
************************************************
KIRJALLISUUS -ETUSIVULLE
|
