 |
 |
| 7.3.2009 | |
|
Päivi Sääskilahti Runoja Pimeässä on helpompi ajatella selkeästi, käsittää asiat lennä ajatus, oi, kasvatan siipiä sydäntäni olen kasvattanut jo monta päivää se pursuaa, näetkö, tulee lihasta läpi synnit putoilevat pisaroina pintaan vaikka kuvat kasvavat, äänet muuttuvat minussa mikään ei kasva kaikki putoaa hiljaa, siivetkin äitimaa, onko sitä ollutkaan vain kylmä maha joka ei siedä vieraan lihaa teki mieli huutaa ja kirota olen nälkäinen minäkin olet löytänyt jotain, niin luulet kaipaat lämmintä syliä, pitelevää otetta naisen kyyneleet tekevät vaikutuksen kunnes et enää usko rakkauteen koska kaikki pettävät etsivät jotain jota eivät koskaan löydä tai jos löytävät eivät osaa pitää kiinni itku kesken hauskanpidon ei sellaista voi tapahtua ennen ja jälkeen rakkauden on mentävä ulos kohdattava maailma suudeltava ystävää oltava tunteeton lämpö karkaa ettei elämä loppunut tiettyyn hetkeen vaan tuli uusia mikään ei koskaan ollutkaan loppunut olin vain ollut katsomatta, suojannut liikaa sielua minä, loppumaton, kuten elämä itkin kun ymmärsin kaiken mikään ei ollut koskettanut minua kun kuljin ehkä nyt alkaisin elää sinä hetkenä sielu asettui vihdoin ruumiiseen |