 |
 |
| 24.2.2009 | |
|
Saku Sulka RAUHANMIES 1. Iso musta kärpänen suutelee käden läpi lyötyä naulaa Golgatalla. Köyhyys ajelehtii likavetenä. Kuuluu: taataa, krash pam! On veren sidos maassa levällään. Suussa musta kieli. Raivoo riehuu katkera sota. Ja kuohuu ajan virta. Purjehtii ihminen, alla Luojan silmäysten, tuon hitsarin joka yhteen liittää koko systeemin. Saattaa matkaan tietoisuuden, loistamaan mustan ja valkean tähden, ylle merien, metsien, katujen kovien peltojen. 2. Ja nousee mullasta Rauhanmies. Lyö varpaansa kiveen, että potuttaa. Kylmää yksinäisyys. Muistot kimppuun käy, Faustuksen haamu. Tässä sitä ollaan kuin huonekalu kananlihalla. Varjon naula. Keskellä puutarhaa, missä sinä enkelini hoidat varpaitasi, kirkaiset, kun näet naamani. Piruksi luulet. Sitten kapsahdat kaulaan, sanoen: Oma Rauhanmieheni! 3. Uskalla elää! Uskalla rakastaa! Sanoo sydän. Saattoi meidät yhteen. On haavoilla Hyvän ja Pahan taistelusta. Ja kanerva rannalla katsoo pieniä unisia silmiä täynnä miten kesä peltohiirellä ratsastaa yli muurahaispolun piiskana käärme.
4. Älä säiky rakas, vaikka Rauhanmies onkin rikkonut annetun maailman kuin lapsi lelunsa. Sen osista rakentuu meille rakentuu uusi maailma Syntyy taulu, jota ei saa suoraan. Vanha laulu Rististä, kuolleesta kärpästä sen juurella. Ja samalla työnnämme valintamyymälän kärryjä kohti viikonlopun erikoistarjouksia. 6. On oma asiasi päättää mihin uskot, mitä ostat, älä kuitenkaan luule että pärjäät yksin maailmassa. Rauhanmieskin joskus tuntee itsensä erakkomuurahaiseksi, jolla on lasipää, oluttuoppina tunnettu. Vaikka asia ei tähän kuulukaan, se kuuluu silti. Turha surra on, oi lauluun yhtykää! Iloiseen lauluun, että pöytälihas vonkaa! Ja lempi rintaan tarttuu. Veren sidos kukkaan puhkea. Peittäen sodan haavat, kaataen painajaisten puun, joka viskoo hirtettyjä taivaaseen. 7. Mutta Paholainen, hänet oli unohdettu. Onko hän harakka muka, tai mikä hän on? Raivotkoon rauhassa. Rauhanmies ei piittaa, viheltelee kahta kisälliä, jotka uhrisavuja tupruttelee. Mutta Paholainen tahtoo olla samaa lihaa. Oijoi kumpi minä olen? Onko minua petetty, näettekö minut? Vai näettekö saranan siivillään, kuuletteko raakkumista?! 8. Vai vainajan varamies tässä ollaan. Koottu ensilemmestä, kuolemanpelosta, maallisista tarpeista, punikkiprenikoista, aatelisarvoista. Niitäkin kyllä jaan, mutta rauhaa ja rakkautta kylvän. Ne vastaan ottakaa. Vai Helvettiinkö tekee mieli, sydäntä savustamaan, potkimaan päätä läpi haaveiden, taskussa hornan kekäleitä, Paholainen selässä, ilman laskuvarjoa. Tutki tunnossasi sinäkin näitä asioita. 9. Maailmalla tönitty on moni. Kotona lellitty. Ällistynyt, masentunut. Kuinka niin kävikään? Toipuminen tapahtuu hitaasti, mutta tapahtuu kuitenkin, kun tajuaa elämän ikuisen ristiriitaisuuden, eikä katkeroidu. No ymmärtääkö Rauhanmies enää mitään mistään koskaan, kun näin vaeltaa etsien ideaa ihmisyydestä, joutuen syvälle soivaan lehtoon, uuteen aikaan, joka haudasta ylös roiskuu. 10. Taas kultainen avain vedessä kelluu, yötä availee. Hyvä on nyt olla Rauhanmiehen, vajota sormenpäillä särkyvään hautaan aaltoihin ikimeren, taivaallista tähtienergiaa täynnä. Ja sata muistoa suloista, tuhat tuskaa rinnassa hiipuu, vilistää kevätpurona heinikkoon, kuin sisiliskon häntä. 11. Sinä systeemiin juuttunut pinnistelijä, rentoudu, vapaudu! Onnea matkaan sattumien tiellä. Sille on kylvetty elämän aarteet: nuoruus, hulluus, rakkaus. Älä niitä toisistaan erota, tai tulee konkurssi. Onnea matkaan valkoisten perhosten metsään. Sieltä lehahtaa uusi aika, varaosista koottu, käyttämättömistä tuokioista. Onnea matkaan, paljon onnea! 12. Hei katsokaa! Verho avautuu. Onko se musta? Ainakin tähtiä näkyy. Näkyy Risti siivillään punapurppurassa. Auttakoon nyt ääretön minimin ymmärtämisessä. Luoja omaansa varjelkoon! Malta vielä hetki, riikkisen pyydän, kohta tämä loppuu, koskaan loppumatta, päättyen kyllä. No nyt kaikki Valoon kääntykää. Varjonne selän taakse työntäkää! Asettuvat lepoon valtavat riitasoinnut, käsittämätön jyrinä vaimenee. Vielä leijuu jokunen hassu välisävel. Ja niin saavutaan Luomisen aamuun, sylissä kesäheinää. Yllä Joulun Tähti. KIRJALLISUUS -ETUSIVULLE |