* * *

AAVAN MEREN TÄLLÄ PUOLEN

Aavan meren tälle puolen
paistoi aurinko eka kertaa kahteen kuukauteen.
Kylällä liputettiin.
Illalla meteorologi kertoi sään olleen erehdys,
että lumisade jatkuisi,
kauan.

Kuparilehdet, piikkikruunut ja muut
kurkottavat laihoja kaulojaan ikkunalasia vasten.
Niidenkin tekee mieli tontilta pois.

Ja kun siirtää päänsä uneen
näkee vain painajaisia
yö yön perästä, herää sydän takoen:
Onneksi murhaaja ehtii heittää vain kaksi veistä
eikä kahta kourallista,
ne olisivat kuolemaksi.

* * *

Ystävänpäivänä
ystävällinen tuli uunissa
ystävällinen koira lämmittämässä varpaita.

Sitä toivoo, että puhelin ei ikinä soisi
että kukaan ei juuri silloin tulisi.
Katin kontit, ovikello kilisee, koira herää,
äkkiä avaamaan.
Tulee äiti, anoppi ja täti tietenkin.
Nouse siitä kahvinkeittoon, laiskimus!

Häpeä edes hieman
imuroimatonta lattiaa, sekaista pöytää
tai edes tuoreen pullan puutetta
vaikka äitisi pullapussia kiikuttaakin.

Pura tiskit koneesta,
näytät puuhakkaalta.

* * *

Lumen siirtely toisesta paikasta toiseen paikkaan
ei pidä ihmisen mieltä virkeänä.
Sanokoon terveyskeskusväki mitä tahtoo.

Mieluummin katson lumista vaahteraa,
sen kukkahuurteista, siroa hiljaisuutta
tai verkkopitsiaitaa

ja avaan takorautaisen portin
kävelen kuusikkoon
oravan jyrsimiä käpysuomuja laskemaan,
nuuhkimaan jänisten salaperäisiä polkuja.
Minä ja koira keskustelemme niistä usein
pimeinä iltoina.

* * *

On nukuttava paljon, sillä kohta on kevät,
pantava unta pankkiin!

On kuunneltava yölinnut, aamulinnut,
oltava paikalla kun vuokon nuput avautuvat, kottarainen tekee pesän,
heti nähtävä kuhankeittäjä. Ja kielot, kullerot, kurjenpolvet
ryöppynä joka metsänreunassa, ongittava särjet, saatava katiskaan kilon hauki,
sahattava saunapuita, hellapuita, kerättävä risuja, uusittava nuotiokivet.

Sitä ennen käännettävä pelto ja tottakai siemenet,
hyvissä ajoin hankitut, kylvettävä, kitkettävä, mullan tuoksu nuuhkittava.

Käki onniteltava, se ei koskaan kuku väärin.

* * *