|
Seija Kesti - runoja
* * *
Luen lumikon jälkiä,
seulon hiljaisuutta.
Helmikuussa herää lumi
ja aivan kohta
loppuu joutsenten kaipaus.
Yöllä kuuset siirtyvät
lähemmäs sydäntäni
ja lasken neulasista aikaa.
* * *
Kaikki oksat soivat, kuka mitäkin.
Pyyn huilua, tuulta,
omaa ja vierasta suhinaa.
Täällä taivas on tehty sinisestä silkistä,
tomaatit tuoksuvat kuin kukka,
hauet kasvavat kantelepuiksi
ja vanhat koirat oppivat puhumaan.
* * *
"Minä olen pohjoissuomalainen, keski-ikäinen nainen, en kenenkään silmäätekevän sukulainen enkä edes tuttava, olen kiltti ja rauhallinen silloin kun en ole vihainen, minulla on koira, kissa ja neljä aikuista lasta, jotka asuvat jo muualla." - Seija Kesti, Oterma
Aikaisemmat runot
|
