Asko Sahlberg: Eksyneet
WSOY 2001
s.328
"Joskus käy huonosti"
Eksyneet ei ole rikosromaani, vaikka sen juonen muodostaa perustarina rikoksesta, pakomatkasta ja sovituksesta. Rakkausromaanikaan se ei suoranaisesti ole, vaikka vahvana teemana onkin päähenkilöiden välinen rakkaus. Tarina sisältää väkivaltaa, rikoksia, toivottomuutta, mutta omalla merkillisellä tavallaan Sahlberg on näistä aineksista rakentanut romaanin toivosta.
Romaanin henkilögalleria on koottu yhteiskunnan kiihkeimmästä oravanpyörästä pudonneista yksilöistä. Pääosissa työtön mies, joka tekee tarinan alussa harkitsemattoman murhan, ja nuori nainen, joka on jo tehnyt oman valintansa ja hypännyt pois yhteiskunnan kilpajuoksusta keskeyttämällä opintonsa.
Yhteiseksi muodostuvalla pakomatkallaan mies ja nainen, Joel ja Laura, kohtaavat joukon mitä merkillisimpiä ihmisiä ja elämänkohtaloita. Oleellista romaanissa on näiden marginaalissa liikkuvien ihmisten henkilökuvat. Sahlberg avaa vaihtuvilla näkökulmilla reitin henkilöiden sielunmaisemaan ja paljastaa pahojenkin tekojen takaa puhtaan ihmisen, teoilla on syynsä ja syillä seurauksensa. Sahlberg muistuttaa henkilökuvillaan, että ihmisten pahuus on suhteellista. Teon voi tuomita, mutta moraalin nimissä koko ihmisen tuomitseminen on vähintäänkin arveluttavaa. Merkittävää sen sijaan on, kuten Lauran isä toteaa:" Joskus käy huonosti ja se voi sattua kenelle hyvänsä."
Romaanihenkilöiden kautta Sahlberg pohtii moraalin olemusta, oikeiden ja väärien valintojen syitä ja seurauksia. Päähenkilön tekemä murha on tapahtumien liikkeellepaneva voima, mutta lopputulos on yllättävä ja vapauttava, vaikka tarinan viimeisenä näyttämönä onkin vankila. Tuomion sijaan nousee ymmärrys, syyllisyyttä ei voi katua, se on hyväksyttävä ja sovitus kumpuaa sisäisestä tyhjyydestä. Moraali sen sijaan kuitataan "hourupäiden meriselityksiksi".
Romaanin ansioita luetellessa huomio kiinnittyy Sahlbergin teoksen kieleen, joka on harvinaislaatuisen kaunista ja omaperäistä: sanastoltaan rikasta, sisältäen yllättäviä keskeneräisiä lauseita ja aistihavainnoin ladattuja täyteläisiä kuvauksia miljööstä. Dialogi on tarkkaa ja niin paljastavaa, että sitä lukiessaan kokee etuoikeutena ilon tutustua näihin ihmisiin.
Eksyneet -romaani liikkuu maantieteellisesti eteläisessä Suomessa. Tästä kirjasta puhuttaessa se on oleellinen tieto. Tarina alkaa Porista ja päähenkilöiden taival taittuu Uudenkaupungin kautta Turkuun, Perniöön, Hämeenlinnaan, Porvooseen ja Hankoon, jopa Särkisalossa näytellään tarinan kannalta merkittävä episodi, mutta valitettavasti niin synkkä, ettei särkisalolaisten yksinomaan sen vuoksi kannatta kirjaan tarttua. Sen sijaan muut romaaniin mukaan päässet paikkakunnat ovat saaneet ällistyttävän hienovireisen kuvauksen miljööstään.
Sahlberg tavoittaa päähenkilöidensä aistien kautta kaupunkien sydämen sykkeen. Katujen äänet ja hiljaisuuden, tuoksut, suljettujen ovien takana eletyn tai elämättömän elämän, talot, rappukäytävät ja pihat, joita päähenkilöt katsovat ulkopuolisina, eksyneinä. "Ei koskaan matkalla jonnekin, aina matkalla jostain pois. Heitteillä, eksyksissä."
Päähenkilöiden yritykset asettua, tehdä asunnoistaan koti, epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen. Pakettiauton takakoppi syksyisellä rannalla Hangossa on heille yhtä hyvin koti kuin yksiö Turussa. Vieraus asuu heidän sydämissään. Joskaan suljettujen ovien takana eletty tavallisten ihmisten tavallinen elämäkään ei heidän silmissään ole tavoittelemisen arvoista. Tyytyä tyytymään ei heille riitä, he haluavat haluta. Eksyneiden elämänliekki on kaikesta huolimatta voimakas.
Göteborgissa asuvaAsko Sahlberg sai vuonna 2000 Kalevi Jäntin palkinnon esikoisromaanistaan Pimeän ääni. Hänen toisen romaaninsa, Finlandia-palkintoakin tavoitelleen, Eksyneet, toivoisi löytävän tiensä mahdollisimman monen lukijan käteen, niin oivallinen teos se on. Laskettuani kirjan kädestäni jään ilolla odottamaan keväällä ilmestyvää Sahlbergin kolmatta teosta.
KIRJALLISUUS -ETUSIVULLE
