 |
 |
| 19.7.2004 | |
|
Tara Malve OTTEITA MATKAPÄIVÄKIRJASTANI SINGAPOREN "KONE" Huriseva Kone, korvia viilsi, aukenivat ovet, messinki kiilsi. Soinnukas kilahdus, helpotuksen toi, puristuneet povet, erkanemaan loi. Eteeni laajeni vaalea matto, myymälän sovet ja koristeellinen katto. Tunnustellen katselin, posliinia ihailin, tarkistin lovet, yhdessä baari, Singapore Sling Kummastutti tuoksut, maa ja mangrovet, matkalla turisti kai hämmästella saa. Pienet viikset, sininen baretti oli mies kai sissi, ei ainakaan kadetti. Eteeni painautui nainen meikattu, tumma kaunis kuin missi, mikä lie ehostuksen summa? Punainen asu, silkkisaumoistaan tiukat ei vilahdellut tissi vaikka vaatteet kovin niukat. Ilmoituksen luin, hymähdin vähän. "Älä vaan pissi, ainakaan tähän". Muisto toisarvoinen, ajatusten virran Näköalahissi minun ja Mirran. MAUSTEET UNESSA Nukkumatti sukkasilla, maustoi unet pippurilla. Kauhea, oli se kaamos yö, pahalassa ei päättynyt työ. Hikisenä heräsin, armaaltani penäsin: "Miksi et minua herättänyt, on päivä pilalla nyt." Unisena kasvoiltaan, hän vääntyi minulle vastaamaan: "Niin kovasti sä kuorsasit, oli korvissa mulla pumpulit". NAMUPALA Miestä hienoa, charmanttia silmät seuraavat tummina. Sormus puristaa, ihoon vangittua Ystävätär kalpenee ja varoittaa "mies tuo on varattuna!" "Vaikka olenkin dieetillä, saanhan menua tutkia". KIINATAR Vaieten hän paikallaan seisoo, liikkumaton Hieman nyökkää, mutisee huomaamaton Rakastettuko? monta miljoonaa meitä on NIMETÖN KATU Katu kiveä vailla nimeä väylä kapea vanhus apea. Pyörä vasten ovea monta lovea rätti kuivuu risainen lukko visainen. Ulkona likainen tiski kadun kasvattama piski kujavarren tori naisen kädessä kori. Jatkuva vilinä pyöräkellon kilinä suppea ala oma pala. Kauppakoju tavaraloju pesemätön poju roju. Elämisen tohina puheen kohina melu rikkinäinen lelu. Kulkevat autot väylän sulkevat tunkevat tilat umpeutuvat. Lapsi sylissä kaksi emon rinta toisen lapsen hinta? Kasa hiiliä vanhoja tiiliä kattopeltiä ei heltiä. Kanahäkki vanha täkki peitteenä roskat heitteenä. Leikkipaikka pallo taikka kiinashakki lippalakki ja maotakki. Kadun interiööri ihmiskööri lemun lauma Pekingin auma. Puiston varjossa toimiston takana katu vailla nimeä. HIEKKA-AAVIKON SILMÄT Silmät hiekka-aavikon väriset ovat salaperäiset. Valo aavikkoon salaperäisyyden tuo, auringon liikkeet mystiikan luo. Aamulla aavikko on kelmeän valkoinen, tuiverrettu ja tuuliryöppyinen. Aurinko nousee, varjot hiekan sinertää, syvimmät kuilut vielä pimentää. Päivällä hiekka kellertää, kuumuus pintaa myllertää. Jyvissä kiiltävät hopea ja kulta, aistia voit jopa menneisyyden tulta. Iltapäivä värejä syventää, poltettu oranssi, terrakotta - väristä päättää sää. Jos rajusti silloin myrskyää, ei väreissä muuta kuin harmaata nää. Illalla punainen häviää, syvenee varjot, sinertää. Aavikko häipyy tummuuteen, pimeyteen, tuohon mystiseen. YKSINÄINEN KULKIJA Kovanaama turpiinsa saama, pää roikoksissa, karvat vinossa. Kolli mustankova, eikä edes kovin soma Liekö jonkun kesäkissa kulkee kujan laitamissa. Vailla hellyyttä, liekö syyttä? Heitteille jätetty. Silmissään katse petetty. Yhdeksänkö tuollaista elämää, piristystä ei tuo edes kesäsää Avuton on sielu valoton. MUNKKIPOIKA Poika pieni, pallopäinen, kalju päältä, munkki konfutsealainen? Huutaa, itkee, mesoaa ei omaa tahtoaan hän läpi saa. Isä viimein hermostuu puun taakse poikaa piiloutuu. Poika pieni, tuskin viiden ikäinen, tuskaisen on näköinen. Ei auta ase muovinen, kädessä piltin, kiinalaisen. Missä kasvot, tutut on, poika lienee lohduton. Piilostaan isä helpotuksen tuo, käsin avoin, hän poikansa luo rientää lasta halaamaan, iloaan poika ei pysty salaamaan! Nyt lähtevät he käsikkäin. Hymyn molempien suulla näin. Pieni poika, pallopäinen, näoltään, munkki konfutsealainen KERJÄLÄINEN Hattu otsalla hampaaton suu tuska silmissä jalat paljaina - ojentuu käsi. MATERIALISTI VIETTELYSTEN KADULLA Se minua vietteli ikkunasta avarasta, muodoiltaan pyöreän pehmeä, tyylin tunnistin taitavasta, lasi usvaisen kelmeä. Väreiltään huomiota hakien, Notre Damen syrjäisellä kujalla, kirkkaasti palaen, Chartresin taivaan alla. Samettisen viileä, kova pinta, rautaan tiukasti juotettuna, yksityiskohdistaan muodostui sen hinta, pitsikuvioon kaarevaan pakotettuna. Jalka siro kahle, pysty, vartalon kapeneva uoma, kosketettavissa jokainen nysty, käden takojan siihen tuoma. Se punahehkuisena minut hurmasi, ihaili jo joku toinenkin, mustasukkaisuus mieleni melkein surmasi, menetyksen pelko ja huolenikin. Sen minä ostin, maksoin kuin katuhuorasta, Tiffanysta, hetken hurmioon itseni nostin, punaisesta lampusta, särkyvästä, arasta. VALOKUVA NEPALISTA Riisipelloilta levittyvä harmaa pöly Katmandun hikinen kadunkulma auringolta piilossa. Nahistuneita kaalinlehtiä kahden vuohen elinkeinona, joskus niittyunia. Lohduton polkupyörä vasten rapautunutta aitaa, satulaton. Bambunarulla pinnoihin kahlehdittu koira, joskus valkoisesta turkistaan leuhka, makaa harmaana. Metri kertaa metrin pahvi kalvakan naisen toripaikkana. Virttynyt helma pölyn syleilyssä, joskus kukkakuosistaan ylpeä. Sinisuoniset hauraat ranteet mustelmilla, sormet takertuneina luudan varteen. Neljäkymmentävuotias vanhus, usein surujen ystävä. Vaaleanpunainen riepuisa villatakki, yksi nappi reikien haittana. Pään harmaus pingoitettuna yhdellä neulalla nutturalle, usein kirpuille koti. Katseen ilme - aurinkoinen! OLYMPIALAISET TULOSSA VUONNA 2008 Riekaleet ikkunassa, häviävä pilkahdus ihmissilmät....? Lapsi. Kapea nilkka vuoteessa, mustuus hiuksista hävinneenä, vääristyneet jalkaterät rispautuneissa silkkitossuissa pienikokoiset.... Kirppukoira, ahavaposkipoika ulosteet ja virtsa, käsikädessä lemun lauma... Tiilikaton repsotus himmennyt kultaus ovipielessä harmaa syleilee harmautta United colours of Beijing.... Huomenna ne ovat täällä raivaustraktorit.... PARENTIAL ADVICE REQUIRED Tunnistinko Sinut Tuska kun lennätit rakeisen haukotuksen siniverisen punaiselle matolle. Ensin maksa, sitten kieli ja lopulta sydän. Tunnistinko Sinut Raakuus kun alaikäinen lapsi kätteli paidatonta penistäsi allaan roskalaatikko täynnä rakkaudettomien himojen jäänteitä. Tunnistinko Sinut Kauhu kun pienennyslasista poliitikkojen pimennyverhoissa vaaleanpunaiset silmät syleilivät sotaisaa median syöttöähkyä Tunnistinko Sinut Kipu kun virtsan ponnettoman lorotuksen arkadi heijasti viimeisen riemun sateenkaarta. Tunnistinko Sinut Ahdistus kun puudelin helmiletti, kullattu panta sekä couture asuste maksoivat koko elinikäisen ansiosi. HIENOTUNTEISTA? Kysytkö rohkealta, kuinka paljon pelkoja uskallat jättää käyttämättä. Kysytkö väkivaltaiselta, kuinka paljon vihaa uskallat jättää tuntematta. Kysytkö surunmurtamalta, kuinka paljon onnea uskallat jättää elämättä. Kysytkö ylpeältä, kuinka paljon rakkautta uskallat jättää antamatta. WEATHERMAN Rohtuneeseen maahan sadetta taivas huuhtoi itsensä kuivaksi värikkäät sadeviitat kirkuivat kaduilla oliko se hopeasulfidia? ihminen leikki taas jumalaa saatiin sininen taivas Kansallispäiväksi. HIEKKAPELÄTIN mutanttina miljoonien meressä torpedona kukkakasvuston keskellä kipeänä elämisen onnesta miten satuinkaan oikeaan paikkaan väärään huoneeseen säärystimeni vuotavat hiekkaa koska ne ovat märällä kuivatut sinä, joka melkein kosketit paikkaa pian reikäni ennenkuin muutun osaksi saharaa TAO Reitti harmaiden fallosten varjossa väylä vihreiden keitaiden vyönä kuja salainen kulkijalta piilossa mysteeri paljastuu vain tiettynä yönä. Rata tähtien läpitunkevien pimeydessä polku muilta salvaamaton? avain lukon viattoman kyllyydessä kulku avaimettoman mahdoton. Bulevardi värikäs, katu kiusauksineen halpojen helmien kilinä viettelevi poloisen kulku solautuu pimeään synkkyyteen syvän kovera ura onnellisen ihmisen. Pekingiin… Sortsit kaapin nurkassa, yllä jakkupuku. Jälleen hyvästeltiin Suomen suku. Kesään kuului naama meikitön arki uranaisen Pekingissä leikitön. Kadut mustia hiuksia tiheänä, puikkelehtia, selvitä joukosta eheänä., Polkupyöriä, sadeviittojen kirjo kesätuuli ei hikihelmiä virvo. Koulupuvut, kaduilla sinivalkoiset verkkarit futistreenit, uudet harjoitteluparit lukujärjestys, herätykset ja lasten kaverit vanhempien nimi, löytyispä ne paperit! Kuukakkuja, punapaperisia kaikki kantaa jokainen kakuistaan muutaman roposen antaa. harrastuksia: jumppakerho, jooga ja tikanheitto, Pihatiloissa maistu enää ei nuudelikeitto. Mahjon pelivuoro, mistä saa...? kysyy tulokkaiden kuoro vihreä lipuu harmaaseen äreä hyttynen puree varpaaseen. Syksy on saapunut Pekingiin! Lähi-Itä Monta surullista tarinaa maailmaa rumentaa piirtää hyökätyn maan ääriviivaan tuskan jo hiljentyneen, mutta kiivaan siitä seuraavat sukupolvet nauttia saa kun kosto, tuho uusia nuoria kalventaa. KOKO HOITO KYMMENELLÄ EUROLLA Ystävätär maanittelee shoppailuseuraa kaipailee "mistä nyt kenkä puristaa, suakin pitäis vähän kaunistaa". Siis suuntaamme kaupunkiin siihen pieneen salonkiin kynsihoito, pedikyyri hiuksiin uusi loiva tyyli. Kolme ihmistä hetkeksi työllistin kun vanhalle kuvalleni pyllistin. Silmäni sain hetkeksi sulkea shampookädet hiuksissani vallan kulkea. Hiukset pestiin, suorittiin päänahkaa kuorittiin niska jälkeen kuin kylmän jäden ihon kananlihalle nosti hierovan käden sakset sanoi nips ja naps heti ulkonäkö muuttui paremmaks. Tyttö maski naamallaan töitä teki ammattitaidollaan näppärästi liikkuivat sormet pienet toista kättäni hautoivat yrttiliemet kynnet viilasi, hieroi, puhdisti kynsinauhat suti tuhdisti lakkaa kynsiin siveli monta kertaa oman lakkaukseni laatu ei tälle vedä vertaa. Kolmas hoiti jalkoja omani muistuttavat jo halkoja hautoi, hieroi, hiveli jalkaraspilla tarkasti siveli välillä kuivasi, ihoa kuori, voiteella pehmensi ja suori kynnet maalasi nauraviksi kun väritti ne kirkkaan punaisiksi. Nyt on uusi pää ja pään sisässä uusi sää ihmettelin, kädet omani kuuluivat kelle olisivat kelvanneet kuningattarelle ja ennen liikavarvasta koski nyt se on pehmeä kuin vauvan poski oli se niin ihanaa, kai joskus itseään hemmotella saa! |