Juhani Tikkanen
Marraskuu Itämeren perukoilla
1.
Aamulla oli tyyntä,
hiljaisena muhi ruoho polun pientareilla,
puissa roikkui unohtuneita lehtiä.
Aurajoki valuu kohti Airistoa,
savinen joki, harmaa,
on marraskuu, vain hetki vielä
ja on Joulu.
Viitsiikö lohikaan noin laiskaa jokea
ylös nousta,
kohti puolikuivaa koskea?
2.
Raunistulan kohdalla kaksi pullasorsaa
uivat hyisessä vedessä,
viihtyvät toistensa kanssa
kuten kaksi kaupunkia
samanlaisten jokien kahta puolta:
Turku Aurajoen suulla
ja Pietari Nevan rannoilla.
Savelle perustetut kaupungit,
toistensa ystäviä
silloin kun se on sopivaa
molemmille osapuolille.
3.
Kaksi Aurajoen sorsaa eivät ui Pietariin,
tai mistä sen tiennee,
jospa ne länsituulien mukana
antaisivat tuulten viedä
itsensä Nevan suistoon,
siellä istahtaisivat Mojkan kanavaan,
toisiaan moikkaisivat: Moi!
4.
Sosnovyj Borin porteilla henkäilee itätuuli,
portit ovat auki,
insinöörit menevät porttien läpi
tekemään kansakunnille atomisähköä,
hallitsevat sähkönteon salat,
sen ytimen.
Sähköllä kansakunta keittää soppaa,
ja valaisee marraskuun pimeitä iltoja,
lukee jouluna joulurunon.
5.
Maa korisee imiessään räntäsadetta,
kurkkua kuivaa.
Rakentamattomalta moottoritieltä
katkuaa jo nyt pakokaasut.
Tarvitaan silmälasit,
että savujen läpi erottaa marraskuun.
Minun tukkani on kesän jäljiltä
yhä kampaamatta.
Auto pesemättä.
Kengät kiillottamatta.
6.
Aurajoessa kaksi sorsaa kuluttaa aikaansa,
toistensa vierillä sovussa kelluvat,
kiirehtimättä minnekään,
torailematta
kuten kaksi Itämeren perukan kaupunkia,
Turku ja Pietari, savitöyräiden äärellä,
toinen uudempi, uljas,
toinen vähän vanhempi, arvokas.
Mereltä liitää valkea lokki,
ruikkaa perseestään paskan jokeen,
ei ole nälkä, ei vilu valkealla linnulla,
on saanut syödäkseen,
koska paskan ruikkasi,
jokeen pläräytti valkean roiskeen.
7.
Seison rautatiesillalla ja pelkään
että Pendelino ryntää mutkan takaa.
Ilmavirta veisi hattuni
ja pääni paleltuisi, kylmänä
ja kosteana tuuli viiltää
puseron aukosta rintaani.
Kengät kastuvat tihkusateessa.
Nenästä tippuu tippa jokeen.
Sorsat siellä arvokkaina kelluvat,
eivät säikkyneet lokin valkoista paskaa,
nuhanenästäni tippuvaa tippaa,
eivätkä tiedä Pendelinoa arastella.
8.
Sosnovyj Borin turbiinihallien ylitse
pyyhältää itätuuli,
sateena vihmoo ylleni;
räkäisen kurkkuni puhtaaksi:
olen tavannut kaksi sorsaa,
niiden rauhan nähnyt.
Lähden ennenkuin Pendelino
petona kiitää ohitse,
rautainen kisko kirskuen
kolisee rautainen silta,
savisen joen ylitse,
juna matkalla toiseen kaupunkiin,
vanhemmasta kohti uudempaa,
nokkavaa Helsinkiä,
jossa pitäisi vaihtaa toiseen junaan
jos olisi matkalla Pietariin.
Että jos sinne asti pitäisi nyt heti lähteä.
9.
Loviisan teräsaidan silmukoissa
murajaa pohjoistuuli,
portit ovat kiinni,
sillä kansa on päättänyt pitää
atomisaasteen aitojen sisällä,
leirillä, turvassa.
Vartija kääntää pohjatuulelle selkänsä,
sillä kuten itätuulet
ovat pohjoiset tuulet kylmiä ja tylyjä.
Eikä niitä tarvitse tilata,
niille kumarrella porttien pielissä,
pyllistellä kenellekään.
Minä käärin kaulaliinaa
kipeän omantunnon suojaksi,
sadetuulelta, joka kirnuaa
polulla vikisevän
mopopojan käryt korvista sisään.
10.
Itäiset ikkunat pidetään kiinni itätuulten aikana.
Pohjoiset ikkunat pidetään kiinni
pohjoisten tuulien aikana.
Suomi vetää verhot kaikkien ikkunoiden eteen
ja katsoo kymppi-uutisia ja ovat Rohkeita.
Sitten mennään nukkumaan,
yöllä ei saada unta
eikä aamulla mennä töihin
sillä töitä ei ole. Maailma on jo
valmiiksi rakennettu.
11.
Ei ole tuulen vika
jos sateet kulkevat sen mukana;
ei tuuli äänestä
eduskuntaa tai duumaa.
Entä minne itätuuli ryntäisi
jollei länteen,
Räävelin ohitse,
Toompean mäenkin ylitse,
Paldiskin ohittaisi
ja Ruotsiin ryntäisi,
jota Toompean linnoituksessa
pelätään niin,
että jos Ruotsi taas hyökkäisi
niin Toompea antautuisi oitis.
12.
Oi itätuuli, pohjatuuli,
olisit kiltisti,
asetu aloillesi,
että ihmiset voivat pitää akkunat auki,
öisinkin ovet selällään.
13.
Kun suomalainen ennen vanhaan
avasi narusta kolme solmua,
niin mistä tiesi
mikä Itämeren tuulista rupesi ärjymään?
Ja pystyvätkö insinöörit tänään korjaamaan
hapertuvat reaktorit,
jos niihin tulee vaikka reikä?
Entä kuka kääntäisi väsähtäneen itätuulen,
sammuneen pohjoistuulen,
synnyttäisi ihmisille lämpimän lounatuulen?
Minä pureksin purkkaa.
Paras olisi pitää suu kiinni
että ei tulisi hölistyä joutavia.
Tuuli se senkun puhaltelee,
jäät kurkussa.
14.
On marraskuu Aurajoella,
kaksi sorsaa yhä ui hyisessä joessa,
savisessa joessa,
heti on Joulu ja ihmisillä lämmin mieli,
nenässä niiskuu nuha
ja menen Pinellaan juomaan kuuman punssin.
Savinen joki miettii milloin jäätyisi,
vai sulanako antaisi savisten vesiensä olla
tai virrata vapaana, sen sama Aurajoelle,
vanha joki, savijoki.
Lokkikin häipyi,
sorsat vain hämärässä vielä kellivät,
kun minä jo istun Pinellassa
kuumalla punssilla.
Hyvää pikkujoulua, savijoki!
______________________________
Copyright: Juhani Tikkanen
Julkaisu on 1995 ilmestynyt Lounais-Suomen kirjailijat ryn
julkaisusarjassa, ISBN - numerolla: ISBN 951-96879-9-8
|
