Toivo Laakso
VETÄISYJÄ
Ajattele tätäkin elämää! kuuluu. Korsia taittuu,
soudan halki kaislikon.
Usko sortuu, toivo murenee, tyhjyys kaikuu.
Hoidan haavaa, sanojesi jättämää.
Ei irtoa murheen viitta, villisti lepattaa.
Lennän polun mutkan heittämänä.
Jaloissa hien paistamat, nauhattomat kengät.
Purkutalon pihalla, nojatuoli kanalihalla.
Tulee hulluksi, jos ei tule kuulluksi, veli sanoo.
Henki tanssii aitan oviaukossa.
Kuuluu horisontin narina
Lentää sarvekas muna.
Potkii syntyvä runo.
Taidetta on se mikä taiteeksi tähtää.
Itse kukin totuus, kuvitelma
Hiki liuskalle hiertyy
Pegasos potkaisi otsaan Kuka sen kengitti?
Soitan sinulle, en soita, soitan, en ...
Nämä ovat illan sydämenlyöntejä.
Yömajan isäntä vetää sormikoukkua, häviää Vieras saa ilmaisen yösijan.
Ei sulla isää ookaan! Sanoo naapurin akka. Nauraa että kretonki repeää.
Vuosille sataa hintaa.
Ollaan toisiaan syöviä ruokalajeja.
Kulkurilintu taivaan sokkeloissa.
Katseemme yhteen kilahtavat
Saaliin kasailu nostaa hien pintaan.
Jatkuvat arkipäivää turnajaiset.
Tulee repeämä, romahdus ja uusjako.
Laskuja ovat ihmiskunnan rikkaudet.
Pilvet nousevat puristuksesta
Aurinko syö lunta, supistuu kuoleman siirtomaa.
Saari on laiva, kuljettaa laulavia tuulia.
Kieli luo nahkansa.
Syntyvät hengennostatussanat
* * * * *
Tietoa runoilijasta: www.otava.fi
KIRJALLISUUS -ETUSIVULLE
|
