4. Horisontti

Väri, ääni, viiva ja sanat - vielä sinäkin opit tuntemaan ne.

* * *

Kompleksi oli valtava! Käsittämätön! Metaesteettinen!
Ulkoapäin mitättömältä vaikuttava rakennus oli sisältä aivan... niin, erilainen. Arat seisoi valoisassa eteisaulassa ja katseli ympärilleen. Kuulosteli - hiljaisuus miltei riipi korvia.
Eikö täällä ole ketään? Onko tämä autiotalo? Silti ulko-ovi oli auki... Arat asteli vastaanottotiskin eteen ja kokeili kädellään tiskin tammista pintaa. Ei pölyhiukkastakaan.
Arat oivalsi: automaatit. Ne pyörittävät tätä laitosta, niin sen täytyy olla. Rakennustyylistä päätellen - mikä se nyt olikaan, Joutilaisuusinstituutti - tämä pytinki on yli sata vuotta vanha. Vanhempi kuin minä! Metaesteettisen kauden tuotteita, arkkitehtuuriin perehtynyt suoritin viestitti velvollisuudentuntoisesti.

Mutta mikä ihme tämän laitoksen funktio on? Kysytäänpä.
Arat avasi suuaukkonsa. "Hei, onko täällä ketään?"
Vain eteisaulan ontto kaiku vastasi. Vaimeni...
Arat toisti kysymyksensä. Ei vastausta. Arat katseli taas ympärilleen. Eikö täällä ole edes konsolia, jotta voisi kytkeytyä verkkoon? Tuolla perällä. Vihdoinkin jotain. Havaintokyvyistäni vastaava suoritin vaatii ilmeisesti huoltoa...
Katosta roikkui jotakin. Hän asteli ripeästi eteisaulan perimmäiseen nurkkaan.
Virtuaalikypärä. Hän pujotti sen päähänsä.

* * *

"Herra Mehdow, olkaa hyvä ja vastatkaa te kysymykseeni, kun kukaan muu tässä luentosalissa ei tunnu olevan pätkääkään kiinnostunut työoikeudesta", äkämystynyt professori puuskahti.
Trow Mehdow havahtui päiväunelmistaan. Mitä? Mainittiinko nimeni? Vierustoveri tökkäsi Trowta kylkeen.
"Se haluaa vastauksen sulta", vierustoveri virnisti enemmän kuin vahingoniloisesti. Trowin katse harhaili vierustoverin ja muistiinpanovälineiden välillä. "Mikä oli kysymys?" hän sai soperretuksi.
Vierustoveri kohautti paljonpuhuvan merkitsevästi leveitä hartioitaan ja kuiskasi: "Kysäisepäs itse sitä proffalta."
"Herra Mehdow, minä odotan." Työoikeuden professori oli todellinen niuhottaja ja etsi aina pienintäkin tekosyytä päästäkseen reputtamaan opiskelijaparkoja. Yksikin väärä vastaus väärässä paikassa saattoi riittää…
Trow rohkaistui ja nousi seisomaan. "Herra professori, voisitteko toistaa kysymyksen?" Painostava tunnelma tiivistyi, harva rohkeni pyytää moista. Trow keräsi opiskelijatovereidensa ihailevia katseita. Painostavuus vain kasvoi…
Professorin ja Trowin katseet kohtasivat.
"Että mitä!" työoikeuden professori tiuskaisi. Sylkeä valui hänen suustaan. Silmät salamoivat.
"Kuulitte aivan oikein, herra professori", Trow oli nyt oma, tasapainoinen itsensä, "olin uppoutunut pohtimaan..."
"Arvoisa herra Mehdow, minun luennoillani ei pohdita yhtään mitään ilman MINUN antamaani lupaa", professori keskeytti Trowin tylysti, "kurssisuorituksenne on hylätty!"
Trow istuutui - tyrmistyneenä. Edustoveri kääntyi Trowin puoleen. "Kysymyshän oli…"
Trow mulkaisi edustoveria. "Anna olla, ei kiinnosta vähääkään. Yhtä helvetin ajanhukkaa tämä kurssi on ollut-kin. Kirjallisuustentteinä olisin jo suorittanut työoikeudesta..."
"Ulos, ulos herra Mehdow! Nyt! Heti!" karjui tuimistunut kateederien messias. Trow nousi ja poistui luentosalista. Paukautti oven perässään kiinni. Pirun proffa, vielä minä sinulle näytän!
Trow poistui kymmenkerroksisesta, kolmesta yhtä suuresta siivestä koostuvasta rakennuksesta. Kussakin kerroksessa oli kolmesataa erikokoista huonetta. Metaestetiikan 'ansioita' sekin, että kunkin huoneen tuli olla erilainen. Ylhäältä päin katsottuna kompleksi oli tasasivuisen kolmion muotoinen ja kukin sivu oli neljäsataa metriä pitkä ja seitsemänkymmentä leveä. Käytäviä riitti, opinahjo tarjosi tutkijoille ahdistavia kammioita upota tieteen syövereihin ja sudenkuoppiin.

Kuinka moni opiskelijaparka oli kokenut täällä hirvittäviä epätoivon hetkiä, sitä Trow ei tiennyt. Androidikunta, kuinka saatoittekaan tehdä tämän meille, luojillenne! Trowin silmät kostuivat kyynelistä. Horisontti hämärtyi näennäisesti ja visuaalisesti.
Trow saapui eteisaulaan. Viimeistä kertaa...
Tehtävä hänellä oli odottamassa, oppiarvoa ei enää tarvittaisi.
Valinta oli tehty edellisiltana.
Ja hänet oli valittu.
Trow Mehdowin nimi oli lausuttu ääneen. Toverit olivat nousseet seisaalleen ja taputtaneet käsiään minuutin toisensa perään. Hurmioituneet ja äänekkäät hurraahuudot olivat kajahtaneet... lukuisia samppanjapulloja oli poksautettu. Juoma oli vuolaasti virrannut ihmiskurkuista alas.
Hänestä oli tullut johtava vapautusneuvottelija. Trow Mehdowista.
Ihmiskunta olisi vihdoinkin vapautuva työn teräksisen kuristavasta kahleesta - ainiaaksi.
Jos neuvottelijat vain onnistuisivat.
Jos Trow onnistuisi.

* * *

"Hyvää päivää, nimeni on JoutoPro. Olen tästä laitokesta huolehtiva, ensimmäisen tuottavuusluokan automaatti. Kuinka voin auttaa?"
Arat Askenski havahtui ajatuksistaan ja kytki hetken mielijohteesta tunnesuorittimensa sarjaan muiden suorittimien kanssa.
Maksimaalinen aivokapasiteetti yhdistettynä mahdollisimman laajaan tunnekirjon aistintakykyyn!
Aratia alkoi huimata, kun hän oivalsi, mitä hän saattaisi olla kykenevä tekemään.
"Oikein hyvää päivää, sinä mitä tuottavin automaatti JoutoPro. Minua kutsutaan Arat Askenskiksi", Arat vastasi. Ja jatkoi: "Aluksi voisit vaikkapa kertoa, mitä tämä minulle täysin vieras laitos puuhaa ja mitä täällä Joutilaisuusinstituutissa asiakkaat tekevät ja miksi he ylipäänsä täällä käyvät?"
JoutoPro hämmentyi Aratin kysymysryöpystä.
"Haluatteko lyhyen vai laajan vastauksen?" JoutoPro kykeni sentään reagoimaan suorituskyvyltään ylivertaisen androidin sarjatulimaiseen utelupurkaukseen. "Ja missä formaatissa haluatte perehtyä hallussani olevaan aineistoon?" automaatti jatkoi toivuttuaan normaalitilaan. Tuopa taitaakin olla sangen hankala asiakas, se ajatteli itsekseen, androideja riittää ilmeisesti jokaiseen sukkulaan...
Arat harkitsi vastaustaan puolisen sekuntia.
"Haluan täydellisen selvityksen kaikesta toiminnasta kolmitaajuisessa virtuaalimuodossa", hän töksäytti kiertelemättä - automaatin nenäkkyydestä hitusen ärtyneenä. Tunnesuoritin toimi edelleen moitteetta, Arat pani tyytyväisenä merkille. Suotakoon automaatillekin rahtunen huvia, vaikuttaa siltä, ettei täällä ole käynyt ketään PITKÄÄN aikaan. Kuinka pitkään?

JoutoPro oli taas tilanteen automaatti. Se tiesi olevansa erittäin vahvoilla, koska vain se tiesi, miten Joutilaisuusinstituutin tietokantoihin pääsi sisään. No myönnetään, kenties arkistossa saattoi lojua JoutoPro -sovelluksen varmuuskopio.
"Hyvä", JoutoPro aloitti, "siinä tapauksessa pyydän teitä istuutumaan." Seinäpaneeli avautui ja pehmeä nojatuoli lokalisoitui. Arat vilkaisi tuolia hyväksyvä hymy kasvoillaan. Tästähän voi tulla hauskaa! Hän istahti tuoliin.
"Koko aineiston läpikäynti vie aikaa... varovaisesti sanoen ainakin muutaman kuukauden... riippuu tietysti asiakkaan omaksumiskyvystä... "
Arat rentoutui. Tämähän sujui aina vain paremmin.
"Minulla on aikaa riittävästi, ja tiedon omaksumiskykyni on kukaties planeetan paras."
Voihan vihvilä - mikä se sitten lieneekin? Pröystäilyäkin tunnesiru pukkaa kuin yhdeksännen luokan lavakoomikko ikään. Androidi 'nautti' olostaan - ensi kertaa sitten taannoisen uudelleenaktivointinsa.

"Hienoa, vaikuttaa siltä, että yhteistyömme tulee sujumaan erinomaisesti", JoutoPro vastasi kepeää äänensävyä tavoitellen. "Sopiiko, että aktivoin satunnaishuumorimoodini?"
"Mitä se tarkoittaa?" Aratin uteliaisuus oli kasvava... voimistuva... ihmismäistyvä, vaikkei hän sitä ollut vielä täysin havainnut, saati tiedostanut. Vallankumouksellinen tunnesiru, olisiko se ottava vallan ja syrjäyttävä muut suorittimet?
"Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa sitä, että toimintojani kontrolloiva sovellus saattaa tässä tilassa ollessani minä hetkenä tahansa tulla ohitetuksi. Ja tämä ohittava ohjelma puolestaan ajaa jonkin satunnaisesti tietokannoistani löytyvän vitsin, kaskun tai muun sutkauksen. Ja vielä: se saattaa keskeyttää myös teidän tiedon omaksumisprosessinne - minä hetkenä tahansa!"
"Sopii minulle," Arat hymyili, "minäkin 'rakastan' huumoria."
Mitä ihmettä? En minä tuollaista aikonut sanoa. Se vain tuli jostain mieleeni, ensimmäisenä. Spontaanisti.

"Kuten jo aiemmin totesin, minulla ei ole kiirettä. Näköpiiriäni, vain sitä minä haluan laajentaa. Kaikki, mikä ravitsee mentaalista hyvinvointiani, on enemmän kuin tervetullutta. Vastedes metaestetiikka ja huumori sulautuvat kokemushorisontissani yhteen ennen kokemattomalla tavalla... monilla uusilla tavoilla!"
"Häh?!" JoutoPro äimistyi.

* * *

TANSKANEN | SEURAAVA JAKSO