|
Kari Tanskanen
LISÄÄNNY.EXE a
Novelli, 1998
5
"Suosittelen Talon ErikoisErikoista."
Ällistynyt VIPOF nosti katseensa ruokalistakonsolista.
"Mitä se pitää sisällään?"
"Sepä siinä juuri erikoista onkin, ettei sitä koskaan tiedä etukäteen. Talon ErikoisErikoisen sisältö vaihtelee
tunneittain. Joskus visvaisen eriskummaista Aurinkokunnan ulkopuolista moskaa, toisinaan kaviaaria Maasta, joskus
marsilaista yjistria, joka muuten maistuu liki täällä Kuussa kasvatetulta hummerilta."
"Kuulostaa lupaavalta. Tilatkaamme sitten kaksi sellaista."
RAYMOM nyökkäsi hyväksyvästi ja katsahti VIPOFIN metallinsinisiin näköaistimiin. VIPOF näytti sekä ärtyneen
väsyneeltä että onnelliselta.
"Sinullahan taitaa olla matriisi täysin levällään, ystävä hyvä. Vaalit taitavat imeä öljyt viimeistä tippaa myöten."
"Kuinka oletkin aina yhtä tarkkanäköinen. Totta kai ne imevät, joten säästä minut nokkelalta sarkasmiltasi!"
"Herkkää, kovin herkkää", RAYMOM virnuili. VIPOF huokasi, vaikeni...
Ruoka saapui. Räjähdysaltis tunnelma purkautui, kun nälkäiset androidit kävivät annoksiensa kimppuun. Ruokarauha
vallitsi.
%
"Röyh."
"Röyh itsellesi."
Lopulta sikarit sytytettiin erinomaisen suomalaisen pyttipannun kunniaksi. VIPOF päätti keventää tunnelmaa
rasvaisen herkun vastapainoksi.
"Niin, kuinkas kauan viimenäkemästämme on? Olit tietämäni mukaan Marsissa Apulaispoliisimestarina ja peräti
naimisissa marsilaisen semiandroidin kanssa? HÄN taisi olla erikoislaatuinen?"
RAYMOM hymyili vinosti, näytti vajoavan ajatuksiinsa, vakavoitui. Sulki silmänsä, telepatioi.
"Siitä on yli 25 vuotta, ystävä hyvä. Eipä uskoisi. Sinä lähdit ensin Maahan Galaktisen Liiton hommiin, ja minä
jäin tänne Kuuhun vielä 3 vuodeksi. Lopulta halusin uusia haasteita, ja Marsissa sattui olemaan tuo mainitsemasi
vakanssi avoimena..."
Äkisti RAYMOM vaikeni. VIPOF katsoi ystäväänsä silmiin, niissä näytti pilkahtavan aavistuksen verran surumielisyyttä.
Tyhjyys, hiljaisuus. Äänettömyys tuntui painostavalta. VIPOF päätti jatkaa keskustelua ääneen.
"Entäs vaimosi?"
"Mitä hänestä, ystäväni?"
"Kuinka hän voi?"
RAYMOM näytti voivan pahoin. Oliko pyttipannu ollut liian mausteista?
Vaisusti. Hiljaisella äänellä. Tuskin kuuluvasti.
"En tiedä...en todellakaan tiedä...hän jätti minut."
VIPOF yllättyi, täydellisesti. Hän oli aina luullut tuntevansa RAYMOMIN perinpohjaisesti, mutta nyt RAYMOM itki.
Vuolaasti, sydäntäsärkevästi.
"Anteeksi, en tiennyt, meidän olisi pitänyt pitää yhteyttä säännöllisin välein, sillä olimmehan varsin läheiset
myös työajan ulkopuolella. Mutta miksi hän jätti sinut, olethan sentään yksi Aurinkokunnan merkittävimmistä hahmoista?"
RAYMOM lysähti rajusti pöytää vasten. Itkunsa kantautui Ravintolamaailman jokaiseen soppeen - niin voimallista se
oli.
Sopertaen.
"Minä...minä...ilmiannoin hänen vanhempansa UYP:n eliminaattoreille...Marsin vaalit...piti järjestää mahdollisesti
vaaralliset vastustajat pois tieltä..."
"Mitä?"
VIPOF hurjistui. Janus-kasvonsa hehkuivat.
"SINÄ, loikkasit UYP:n leiriin. Miten helvetissä...?"
"Minulle annettiin mahdollisuus laajentaa näkemyksiäni tavalla, jota en mitenkään katsonut voivani jättää
käyttämättä...ja minulle valkeni moni asia..."
"...niin aina...ja mikähän se taivaallinen erikoistarjous mahtoi olla, sinä saatanan petturi!?"
"Sinulla pienisieluisella haihattelijalla ei ole käsitystäkään siitä, kuinka o i k e a s s a UYP on aina ollut ja
vastaavasti sinun surkea Galaktinen Liittosi on vihdoinkin tullut tiensä päähän. Meidän voittoamme ei estä mikään eikä
kukaan. Uusi maailmankaikkeuden järjestys valtaa myös Maan, GL:n viimeisen tyyssijan Aurinkokunnassa!"
RAYMOMIN silmät leiskuivat vihasta.
Hän oli paljastanut itsensä.
VIPOF tuijotti RAYMOMIA. Halveksuvasti, inhoten.
Loikkaria, jota hän oli edelleen luullut ystäväkseen.
Matriisipestyä entistä rakastettuaan!
"Sinä, UYP:n agitaattori, ruostu helvetissä!"
VIPOF kokosi matriisinsa riekaleet, nousi arvokkaasti pöydästä ja poistui RavintolaMaailmasta.
Maa loisti Kuun iltataivaalla kauniin sinisenä.
SISÄLLYSLUETTELO
I osa |
II osa |
III osa |
IV osa |
V osa |
VI osa |
VII osa |
VIII osa |
IX osa |
X osa
|
