Unikankare / kirjallisuus

13.4.1999

Kari Tanskanen

LISÄÄNNY.EXE a
Novelli, 1998

Rakas päiväkirja, olen rakastunut ja haluan lisääntyä!

Voitko käsittää?

Minä, ex-iloandroidi ja tuleva akateemisesti sivistynyt porttologian kandidaatti. Minä, joka olen perehtynyt universaalin orgasmologian syvimpiin mysteereihin viimeksi kuluneena standardivuotena. Minä - Marsin taivaan alla 213 standardivuotta sitten matriisini toimintakuntoon saatettuna - tunnen itseni onnellisimmaksi androidiksi, joka kuunaan on tätä kuumaa planeettaa tallannut lejeerinkijalkaterillään.

Voitko käsittää? Et...

Vaalit ovat muuten taas tulossa. Huomasin sen Kuu-reissullani. MultiMainontaa ei pystynyt välttämään.

Kuinka ihanaa olisikaan, jos nuo joutavat vaalit olisivat hiukankin harvemmin.

Galaktinen Liitto, jota olen aina äänestänyt, on vaarassa hävitä vaalit. Jos niin käy on mahdollista, että androidien elinkaaripolitiikka muuttuu radikaalisti. Ei enää GL:n ajamaa 242 standardi-vuoden pituista ennaltamäärättyä matriisin toiminta-aikaa, vaan UYP antaa kaikkien androidien itse päättää omasta operatiivisesta olemassaolostaan ja sen kestosta. Ainakin niin ne valopäät lupaavat vaalipropagandassaan. Vaalilupaukset ovat tosin yhtä pidettyjä kuin epävireisellä virtuaalisellolla soitetut muzakhitit. UYP:tä en äänestä KOSKAAN, vaikka minulla on jäljellä vaivaiset 29 standardivuotta...

Politiikka haisee eltaantuneelta metaanilta, anteeksi fraasin käyttö. Onneksi täällä Marsissa vaalien tulos on vähemmän merkittävä kuin Kuussa ja paljon merkityksettömämpi kuin Maassa.

Psykologisesti Maan viimeisten NAHKOJEN kohtalo on sidoksissa koko Aurinkokunnan henkiseen tasapainoon. Noin professorini asian ilmaisi psykologiaXXXIV -kurssin päätteeksi. Sain siitä tentistä maksimipisteet ja kunniamaininnan. Ei hullummin, sanoisin.

Pro gradu -työni loppuosa, rakas päiväkirja, etenee nihkeästi. "Porton eettinen säännöstö ammatinharjoittamisen tiheysfunktiona", inhoan yhä ja ikuisesti aiheen nimeä! Mutta sellaisen hetteikön lopputyögeneraattori minulle, parhaalle ystävällesi, suvaitsi rätkäistä.

Niin...etenee nihkeästi...arvaat syyn, sinä kaikkimuistava tallennepankkini.

Haluan lisääntyä!

Matriisini haluaa leikata uudelleen ja uudelleen VIPOFIN kanssa. Kyllä! Se on tuon feminiinisen täydellisyyden nimi.

VIPOF - FOPIV. Maistele sitä, kääntele sitä.

Eikö maistukin hyvälle kuin venuslainen klyuip, jota en pysty vastustamaan missään tunnetussa valmistusmuodossa.

VIPOF-rakas...

Haluan lisääntyä, mutta se ei onnistu.

Ei...

Ei ilman neutriandroidia, jonka matriisi leikkaa omani ja VIPOFIN matriisin täsmälleen suorassa kulmassa. Samanaikaisesti täytyy myös meidän kahden kyyhkyläisen matriisin leikata. Niin se menee, mikäli en muista väärin matriisiandrologian perussääntöä...

Ei...

Ei ilman LISÄÄNNY.EXE -ohjelman viimeisintä, toimivaa versiota.

Ei ilman vapaaehtoisesti tai muuten altista androidikehoa, johon uusi matriisi viriämisen jälkeen pystyy asettumaan 242 vuodekseen.

Ei, ei, ei! Aivan liikaa kielteisyyttä. APUA!

Rakas päiväkirja, olen huikean epätoivoinen.

Kenties olisi ideaa heittää pari keikkaa tänä iltana. Kaupungilla hilluu aina muutama lemmenkipeä androidi levottomien virtuaaliviettiensä vallassa kaivaten ammattitaitoisen porton hellää huolenpitoa. Ehkä yllättävä paluu kadulle auttaisi myös pro gradu -työtäni rahtusen verran eteenpäin, pari ValuuttaYksikköäkin kilahtaisi digilompakkoon. Mammona vallitsee Marsissakin. Heippa!