Teksti: Anna Heinilä

TERVETULOA TAIDEGALLERIAAN

Vaikka galleriatoimintaa on Suomessakin harjoitettu jo pidemmän aikaa, ovat monet gallerioihin liittyvät asiat ja käytänteet vielä suurelle yleisölle melko epäselviä. Maksaako galleriaan sisään? Miten galleria eroaa museosta? Kuuluuko galleriassakin puhua kuiskaten?

Gallerioita on moneen lähtöön. Jotkut galleriat keskittyvät johdonmukaisesti tekniikaltaan tietynlaiseen taiteeseen, vaikka taidegrafiikkaan. Jotkut pitävät yllä temaattista tai taidealakohtaista linjaa, valiten näyttelyitä esimerkiksi ennen kaikkea nykytaiteilijoilta.

Suurimmat linjat gallerioita erotellessa voidaan vetää siihen, onko galleria yksityinen vai esimerkiksi jonkin yhdistyksen ylläpitämä. Galleriamuoto vaikuttaa hyvin olennaisesti siihen, mikä gallerian toimintaa ohjaa, millä perusteilla näyttelyt valitaan ja missä määrin raha vaikuttaa gallerian toimintaan.

Taiteen tuntemus tärkeää

Galleria Regina on yksi yksityisen galleriamuodon edustajista. Regina on oikeastaan perheyritys, mutta käytännössä galleristina toimii pääasiassa Leena Laitio. - Taidegallerian perustaminen oli pitkäaikainen haaveeni ja, onnellisten sattumustenkin kautta, tässä ollaan.

Laition mukaan gallerian menestyksekkääseen pyörittämiseen tarvitaan yleistä perehtyneisyyttä alaan sekä taiteen tuntemusta. Liiketoiminnan tunteminen on suureksi eduksi, muuten kaikki on opittava kantapään kautta. Laitisella ei itsellään ole alalle soveltuvaa koulutusta, vaan pitkä kokemus taiteen kentällä on antanut hänelle sopivat valmiudet toimia galleristina. - Olen seurannut taidemaailmaa aktiivisesti 60-luvulta lähtien. Lisäksi gallerian entinen omistaja perehdytti minut galleriatoiminnan käytänteisiin muutaman kuukauden intensiivisellä opastuksella.

Mitään varsinaista linjaa ei Galleria Reginalla ole. Laitio perustelee valintaa muun muassa galleriatilojen suuruudella. - Meillä on kolme salia, yksi iso ja kaksi vähän pienempää. Yhtäaikaisesti voi siis olla esillä kolmekin eri näyttelyä, vaikka voi koko gallerian tietenkin vuokrata kokonaan yhtä laajempaakin näyttelyä varten. Tietyn suuntauksen, esimerkiksi nykytaiteen, vaaliminen olisi aika hankalaa käytännössä.

Regina vuokraa tilojaan etupäässä ammattitaiteilijoille, mutta joskus otetaan riski myös alan harrastajien töistä koostuvilla näyttelyillä. Ylipäätään kulloisenkin näyttelyn taloudellista menestystä on hyvin vaikeaa, jollei jopa mahdotonta, arvioida etukäteen. Valmiiksi tunnettavuutta saavuttaneet taiteilijat oletetusti myös myyvät eniten. Kovin jyrkkää linjaa ei Laition mielestä silti voi eikä kannatakaan pitää gallerian talouden kannalta. - Toki omatkin mieltymykset vaikuttavat. Pyrin siihen, että galleriassa esilläoleva taide tuo ihmisille hyvän mielen. Siksi täältä ei kovin radikaaleja näyttelyitä juuri löydä.

Teosten myynti pärjäämisen edellytyksenä

Vuonna 1988 alunperin taideliikkeenä aloittanut Galleria Regina on vakiinnuttanut asemansa taidemaailmassa. Galleria tiedetään ja yleensä taiteilijat ottavat näyttelyasioissa itse yhteyttä galleriaan - kutsunäyttelyitä on vain harvoin.

Gallerialla on standardi sopimuskaavake näyttelyitä varten. Sopimuksessa määritellään gallerian provisio teosten myynnin suhteen. Prosentti on aina sama, vaikka tuttujen taiteilijoiden kanssa neuvottelunvaraa voikin olla enemmän. Lisäksi sovitaan muihin käytännön asioihin liittyvistä yksityiskohdista.

Galleria hoitaa näyttelystä tiedottamisen sekä lehdistölle järjestettävän tiedotustilaisuuden. Gallerian tehtäviin kuuluu myös avajaiskutsukorttien postitus, jossa käytetään gallerian omaa yhteystietorekisteriä. Taiteilijan vastuulla on itse kutsukortin laatiminen. Avajaistarjoilusta ja muista seikoista sovitaan taiteilijan kanssa erikseen.

Osakeyhtiömuotoinen Galleria Regina on taloudellisesti hyvin paljon riippuvainen teosten myynnistä. Yksityinen galleria on yritys, joka ei luonnollisestikaan kuulu julkisen tuen piiriin. - Taiteilijoilta perittävä tilavuokra ei riitä kattamaan edes galleriatilan yhtiövastiketta. Teosmyyntiä siis todellakin tarvitaan, se on oman pärjäämisen edellytys.

Reginan yhteydessä toimii kehystämö, joka on taloudellisesti tärkeä sivutulojen lähde.

Nykytaidetta demokraattisin pelisäännöin

Galleria Titanik edustaa toisentyyppistä galleriamuotoa. Titanik on taiteilijayhdistys Arte ry:n vetämä nykytaiteeseen erikoistunut galleria. Tällä hetkellä näyttelymestarina toimii Minna Aalto. - Titanikilla on kaksi varsinaista työntekijää, minun lisäkseni toiminnanjohtaja Sanna Syvänen. Hoidamme toimistohommat ja muut rutiinit yhdessä ja siihen suurin osa ajasta meneekin, varsinainen taidetoiminta hoituu ikään kuin siinä sivussa, Aalto kuvailee.

Titanikissa on vallalla niin sanottu linjaton linja. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ollaan ennakkoluulottomia ja periaatteessa kaikelle avoimia. Uusia asioita halutaan kokeilla. Galleria pyrkii ajankohtaisuuteen, siihen, että voisi näyttelyillään reagoida mahdollisimman nopeasti ajalle ominaisiin ilmiöihin. Titanik on ollut paikallisena edelläkävijänä muun muassa performanssitaiteen saralla. - Nykyään näyttelykalenteri suunnitellaan valmiiksi jo vähintään puoli vuotta etukäteen. Useimmiten tulevat näyttelyt ovat selvillä jo noin vuodeksi eteenpäin. Tällainen käytäntö vaikeuttaa aivan uusien, tuoreiden ilmiöiden esillepääsyä juuri silloin, kun ne akuuteimmillaan ovat ajankohtaisia.

Titanikiin tulevat näyttelyt valitsee galleriatoimikunta. Ratkaisujen tekeminen on siis demokraattista, eivätkä päätökset näin ollen perustu kenenkään yksittäisen ihmisen mielivaltaan. Taiteilijavetoinen galleria pyrkii harjoittamaan kansainvälistä yhteistyötä mahdollisimman paljon, varsinkin aatemaailmaltaan tai toimintatavoiltaan vastaavanlaisten gallerioiden kanssa.

Myytävänä? Ehkäpä ei...

Gallerian taloudellinen pärjääminen vaihtelee. Kaupungin avustus riittää juuri ja juuri tilavuokraan, muut varat tulevat valtionavustuksista. - Apurahahakemusten tekemiseen suuri osa ajasta sitten meneekin. Byrokraattinen järjestelmä on kokonaan oma lukunsa ja varsin aikaa ja energiaa vievä sellainen, vahvistaa Arte ry:n puheenjohtaja Reino Koivula.

Arte-yhdistykseen kuuluvat maksavat vuosittaista jäsenmaksua, mutta rahasummana maksu on lähinnä nimellinen eikä kata edes jäsenkirjeeseen hupenevia kustannuksia. Artella on myös kannatusyhdistys, mutta sen tuki ei ole rahallista. Kannatusyhdistyksen jäsenet tarjoavat lähinnä apua käytännönasioihin, muun muassa talkootyövoiman muodossa.

Titanik on perustettu edellä käsitellyn Galleria Reginan tavoin vuonna 1988. Galleriassa näyttelyn pitävä taiteilija maksaa Titanikille tietyn standardoidun summan. Hinta on Arte ry:n jäsenille hieman huokeampi kuin muille. Suurin osa Titanikin näyttelyistä tulee kuitenkin taiteilijayhdistyksen ulkopuolisilta taiteilijoilta, jotka useimmiten ottavat galleriaan yhteyttä itse. Galleria Titanikin toiminta ei perustu taloudellisen voiton tavoitteluun.

- Meillä on paljon näyttelyitä, joiden taiteilijat eivät halua teoksiaan myytävän. Lisäksi on sellaisia näyttelyitä, joissa teosten myyminen ei ole edes mahdollista - ne kun on voitu maalata vaikka suoraan seinään.

KALENTERI