Turun messukeskuksessa 3.- 5.10.2003 yhdennentoista kerran järjestetyillä kansainvälisillä Kirjamessuilla oli ohjelmaa myös lapsille. Lasten- ja nuortenkirjailijoiden haastatteluiden lisäksi oli lapsille suunnattu myös interaktiivisempaa toimintaa.
Sanataide on varsinkin viimeaikoina ollut esillä julkisuudessa. Kulttuuriväen keskuudesta on ruvennut sikiämään uusia sanataideohjaajia. Osalla heistä on takanaan pitkä ura kirjailijana tai toimittajana, osa on toiminut opetustehtävissä. Jotkut alkavat sanataideohjaajiksi oman kiinnostuksensa innoittamina, yleisen kulttuurin ja ennen kaikkea kirjallisuuden tuntemuksen turvin.
Ideasta suunnitelman kautta toteutukseen
Sunnuntaina puoliltapäivin Kirjamessujen Tarinamaailmassa oli lapsille tarkoitettu sanataide-workshop. Workshopia mieluummin tarinapajaksi kutsuvat Raija Kerttula-Rantanen ja Mirva Hautala saivat keväällä päätökseen sanataideohjaajan erikoistumisopintonsa Turun Humanistisessa ammattikorkeakoulussa.
Kirjamessukeikalle Kerttula-Rantanen ja Hautala päätyivät koulutuksessa syntyneiden suhteiden kautta. "Opettajatiimissä vaikuttaneet kirjailijat ja kirjoittajakouluttajat Seita Parkkola ja Niina Repo, joka toimii myös Kirjamessujen ohjelmasuunnittelijana, kertoivat, että messuille olisi mahdollista päästä pitämään sanataidepajaa. Innostuimme ja kehittelimme pajallemme teeman," Kerttula-Rantanen kertoo.
Idea Marjatta Kurenniemen tuotantoon pohjautuvaan tematiikkaan virisi kirjailijan täytettyä toukokuussa 85 vuotta. Onnelin ja Annelin tarinat olivat molemmille entuudestaan tuttuja. Lisäksi ohjaajat tutustuivat Kurenniemen muuhunkin tuotantoon. Kummatkin olivat ihastuneet Maija Karman kauniiseen ja koskettavaan kuvitustyyliin.
"Valitsimme Onnelin ja Annelin talo -kirjasta aiheeksemme portit. Referoimme tarinan alkulämmittelyksi ja luemme lapsille teeman kannalta olennaisen katkelman. Sitten keskustelemme yhdessä porteista, siitä, mitä kaikkea ne merkitsevät. Minkä takia portteja rakennetaan? Millaisia erilaisia portteja voi olla ja millaisen portin itse haluaisi tehdä. Lopuksi piirrämme ja kirjoitamme teeman mukaisesti," luettelee Kerttula-Rantanen.
Hautalan ja Kerttula-Rantasen mielestä Marjatta Kurenniemen elävä ja innostava kieli soveltuu loistavasti sanataiteilun pohjaksi. Miltei joka kappaleesta voi keksiä jonkin harjoituksen.
Yllättävistä tilanteista selviäminen
H-hetkellä paikalle ovat saapuneet vasta kuvaaja, toimittaja ja yksi osallistuja, joka tosin on ehtinyt jo hieman kypsempään ikään. Paja käynnistetään siitäkin huolimatta aikataulussa. Messutapahtuman luonteeseen ohjaajienkin mielestä tosin sopisi paremmin, ettei tarinapajaa olisi ajallisesti määritelty, vaan kukin saisi tulla ja mennä omien aikataulujensa mukaan.
Odotusten vastaiseen ohjaustilanteeseen varautuminen on kuitenkin sanataideohjaajan tärkeimpiä ominaisuuksia. Itselläkin on varmempi olo, kun on muutama "takataskuharjoitus" plakkarissa.
Vaikka suurin osa osanottajista ei varsinaisesti kohderyhmään kuulukaan, on vastaanotto positiivinen. Kurenniemen tuotannosta keskustellaan myös hieman aikuismaisemmallakin tasolla ja ollaan yhtä mieltä siitä, että Kurenniemi on ansaitusti varsin palkittu kirjailija.
Hautala kertoo 40-luvulla uransa aloittaneen Kurenniemen vaikuttaneen vahvasti aikansa lapsikäsitykseen. Aiemmin ei lastenkirjallisuutta laskettu taiteeksi lainkaan. Kunnes tuli Kurenniemi Pilvipaimenineen ja Puuhisineen.
"Marjatta Kurenniemen saduista on lähes poikkeuksetta löydettävissä jonkinlainen opetus tai elämänviisaus. Varsinkin tähän maailmanaikaan tarinat sopivat enemmän kuin hyvin ja ansaitsevat tulla luetuiksi," Hautala ja Kerttula-Rantanen summaavat.
