Tietokirjallisuus on jo muutaman vuoden ajan aktiivisesti vallannut itselleen jalansijaa, joka ilmenee sekä näkyvyydessä että lukijoiden määrän kasvussa. Yhteiskunnallisten ja maailmanpoliittisten tilanteiden ollessa jatkuvassa, sekavassakin muutostilassa ihmisten kiinnostus ottaa asioista selvää on herännyt.
Suomessa tunnetuimpia pop-tiedemiehiä ovat mm. maailmankaikkeudesta kansantajuisemmin kertova Esko Valtaoja sekä itämaisen kulttuurin, erityisesti islamin asiantuntijana kunnostautunut professori Jaakko Hämeen-Anttila. Kansainvälisesti suurta suosiota ovat saavuttaneet myös markkinataloutta ja mainonnan ylivaltaa kriittisesti tarkasteleva Naomi Klein sekä mm. "maailmanpoliisin" roolin omaksuneen USA:n suhdetta terrorismiin käsittelevä Noam Chomsky.
Usein tavalliselle lukijalle etäiseksi jäävä tieteellinen kirjallisuus on rohkeasti lähentymässä yleistajuisempaa ilmaisua. Kehityksestä on vaikea löytää juuri muuta kuin positiivista sanottavaa. Ainoa mieleen juolahtava mahdollinen uhkatekijä on sama kuin kaikessa toiminnassa sen liian populaariksi laajetessa. Mikäli yleisön miellyttämisestä tulee tärkeämpää kuin varsinaisesta taiteellisesta tai tieteellisestä tuotteesta, ollaan jo vaarallisilla vesillä.
Mehevää intertekstuaalisuutta
Filosofian tohtori Pekka Vartiainen on haukannut valtavan palan kirjallisuuden historian kakusta. Hän on kirjoittanut länsimaisen kirjallisuuden historiasta laajan, mutta kompaktin hakuteoksen, joka kattaa kirjalliset aikakaudet aina antiikista modernismiin asti.
Vartiaisen monipuolinen kirjoitustausta näkyy. Painavasta asiasta huolimatta, ja siitä ammentaen, hänen on onnistunut luoda teoksestaan mielekäs lukuelämys myös tyylillisesti. Vartiainen käyttää herkullista kieltä ja runsaasti intertekstuaalisuutta, mikä tietysti sopii kontekstiinsa erinomaisesti. Kirjallisuutta käsitteleväksi teokseksi kirjassa oli jonkin verran kiusallisia mokia oikeakielisyyden ja epäloogisesti heittelehtivän tempuksen suhteen, jotka olisi varmaankin helposti voitu välttää huolellisemmalla oikoluvulla.
Kun on kyse kirjallisuuden historiasta, ei sitä voida mielekkäästi käsitellä tarkastelematta samalla aikakausien vallitsevia yhteiskunnallisia tilanteita, sosiaalista viitekehystä, ajalle tyypillisiä olosuhteita ja ihanteita. Vartiaisen teos reflektoi kunkin ajan kirjallisuutta monipuolisesti tavoittaen näin myös sellaisen lukijan ymmärryksen ja mielenkiinnon, joka ei ole aina ollut historian ja yhteiskuntaopin tunneilla hereillä.
Kokonaisuus - enemmän kuin osiensa summa
Tarpeeksi kauas menneisyyteen palatessa objektiivisen tiedonsaannin mahdollisuudet kaventuvat, jos tietoa ylipäätään koskaan voidaan täysin objektiivisena pitää. Aina on muuttujia, jotka osaltaan vaikuttavat tiedon totuudellisuuteen. Yhteiskunnassa on oltava silti joitakin yhteisiä sopimuksia normeista, jotka totuuksina käsitetään.
Historiallisen tietokirjan syntyä ohjaavat niin lähteiden saatavuus ja luotettavuus kuin kirjailijan omat mieltymykset ja erityisalojen asiantuntemus. Valintoja on tehtävä, paljon on karsittava, mikäli haluaa aikaansaada hallitun, järkevissä mitoissa pysyvän teoksen. Näin ollen voidaankin siis kyseenalaistaa täydelliseen objektiivisuuteen pyrkimisen järkevyys.
Hedelmällisintä tietokirjallisuudessakin on ottaa huomioon ennen kaikkea lukija ja muokata kirjasta eheä ja asiasisällöltään mahdollisimman mielenkiintoinen ja asiantunteva kokonaisuus. Vartiaisen Länsimaisen kirjallisuuden historiaa - Antiikista modernismiin onnistuu tässä tavoitteessa tyylipuhtaasti.
www.btj.fi
