Teksti ja kuvat: Anneli PerkiöKuvat harjoituksesta 17.11.

EERIK XIV PALAA TURKUUN

Turun linnassa 1500-luvun lopulla vankina virunut Ruotsin kuningas Eerik XIV tekee näyttävän paluun Turkuun. Kulttuuripää-kaupunkivuoden viimeinen suurproduktio, Mikko Heiniön ooppera tästä ristiriitaisesta kuninkaasta saa kantaesityksensä Logomon uudessa konserttisalissa 22.11.

Turun kaupungin tilausteos toteutetaan uudenlaisena, audiovisuaalista tekniikkaa runsaasti hyödyntävänä kokonaistaideteoksena. Jos ooppera on yleensäkin yhdistänyt monia eri taiteenlajeja, on siihen nyt lisätty myös elokuva. "Tämä on itse asiassa oopperan livetaltiointi, jonka yleisö näkee suorana - ja verrattavissa esimerkiksi suuriin rock-konsertteihin," ohjaaja Erik Söderblom luonnehtii.

Esiintyjien joukossa, Logomon salin avaralla näyttämöllä liikkuu koko ajan myös useampi tv-kamera, joiden kuvaa heijastetaan reaaliaikaisesti neljälle suurikokoiselle screenille. Kuvamateriaalissa on myös välähdyksiä muualta kuvatusta aineistosta, joka avaa oopperan tapahtumia Eerikin vankilaa laajemmalle - muun muassa Turun meille kovin tutun näköiseen yöelämään. Kuten tekniikka, myös oopperan visuaaliset elementit puvustusta myöten yhdistävät rohkeasti renessanssiaikaa ja nykyaikaa.

Lähtökohtana on tarina kuninkaasta, jonka mieli hajoaa. Oopperan tekijöiden tulkinnan mukaan hän ei tiennyt ollako kuningas vai ihminen.

Eerik oli laajasti sivistynyt renessanssi-ruhtinas, mutta vakavat mielenterveysongelmat antoivat lopulta hänen veljilleen syyn syrjäyttää hänet valtaistuimelta. Viimeinen niitti oli, kun kuningas korotti Karin Månsdotterin, tavallisen rahvaanaisen, kuningattarekseen. Kuningaspari vangittiin ja siirrettiin vuonna 1570 Turun linnaan. Kerrotaan kuitenkin, että Eerikin elämän onnellisimmat vuodet olisivat olleet nuo, jotka hän vietti Turussa vangittuna yhdessä nuoren kuningattarensa ja perheensä kanssa.

Juha Siltasen libretto ja Mikko Heiniön musiikki pyrkivät jo muodollaankin heijastamaan Eerikin mielen pirstaloitumista. Kohtaukset ovat nopeita - ainoastaan kolmannen näytöksen alussa on yhtenäisempi jakso. "Siinä on tämän oopperan operettiosasto: idylliä ja hupia. Siinä on myös pidempiä suomenkielisiä jaksoja, muun muassa Eerikin Laulurastas-aaria suomeksi," Mikko Heiniö kertoo.

Eerik XIV on kaksikielinen ooppera, joka on tekstitetty molemmille kielille. Nimiosan laulaa ruotsalainen mezzosopraano Charlotte Hellekant. "Tämä on niin raskas rooli, että vain nainen voi sen toteuttaa," Heiniö sanoo hymyillen. "Olen aikaisemmissakin oopperoissani suosinut naisia. Mezzosopraano tuntui tähän rooliin monellakin tapaa hyvin oikealta: tenori ja basso olisivat olleet liian katakteristisia - ja baritoni tuntui liian tylsältä."

Karin Månsdotterin roolissa on Helena Juntunen ja muissa rooleissa laulavat Jesper Taube, Juha Kotilainen, Lennart Forsén, Petri Bäckström, Hannu Jurmu, Laura Nykänen, Riikka Sirén ja Esa Ruuttunen. Myös suurella, muutautumiskykyisellä kuorolla on tärkeä tehtävänsä Logomon avaralla esiintymisareenalla. Turun filharmonista orkesteria johtaa Leif Segerstam.

"Tämä kokemus on ollut kouluttava ja avartava," viittaa Segerstam oopperan toteutukseen, jossa modernilla tekniikalla on keskeinen rooli. "Tästä tulee ihan mieleen roomalainen gladiaattoriareena, jossa tapahtuu niin paljon kaikkialla."

Heiniön musiikkia hän kiittää monipuolisemmaksi kuin kuulija heti arvaisikaan. "Joka sävel soi myös yläsäveliä. Partituuri on täynnä pientä tekstiä. Siellä kvarkit svengaavat!"

Kuulija voi tähän yhtyä. Eerik XIV:n harjoituksissa kuullun kohtauksen musiikki on helposti lähestyttävää, mutta hyvin moni-ilmeistä. Pääosin hyvin modernia, mutta on siihen piilotettu myös vinjenttejä vanhemmasta musiikista. "1800-luvulla vaikuttaneen turkulaissäveltäjän Hugo Ingeliuksen laulu Kung Erik kulkee siellä orkesteriosuuksissa ihan tunnistettavissa - ja olen käyttänyt myös kuningas Eerikin omaa sävellystä hänen vankila-ajaltaan. Sitä on säilynyt 15-20 sekunnin pätkä ja se on kai jonkinlainen nimikirjoitus," paljastaa Mikko Heiniö.

KALENTERI | LISÄTIETOJA