Teksti ja kuvat: Anneli Perkiö
? MITÄ TE ODOTATTE Juha Kulmalan toinen runokokoelma haastaa lukijansa
Ihmispopkorni käryää Irakin kaduilla turkulaisen runoilijan Juha Kulmalan toisessa runokokoelmassa ? Mitä te odotatte (Savukeidas 2006), joka ilmestyi tämän vuoden keväällä. Runoissa on nyt enemmän ajankohtaisuutta ja jopa kantaaottavuutta, vaikka Kulmala kertookin joittenkin runojen ideoiden olevan jo kymmenen vuoden takaisia. "En lähtenyt tyhjältä pöydältä tätä uutta kokoelmaa rakentamaan. Jotkut runot jäivät yli ensimmäisestä kokoelmasta (…väärin kootut runot, esikoiskokoelma, Savukeidas 2002), osa on tietysti ihan uusia viime syksyltä - noin kolmasosa on siinä välillä syntyneitä. Olen kirjoittanut uusiksi jotain ideoita kymmenen vuoden takaa, mutta sama runo se ei enää ole."
"Eroa edelliseen on, että nyt on mukana pitempiä kokonaisuuksia ja rytmikin on jotenkin höllempi. Ensimmäinen kokoelma oli tiiviimpi, " Kulmala pohtii. Kokoelma rakentuu neljästä kokonaisuudesta, joista ensimmäisen osan runot luovat melkoisen pessimistisen tunnelman. "En koe, että kirjoittaisin erityisen synkkiä tekstejä, mutta ajattelin, että aloitetaan tämä kokoelma nyt kunnolla," runoilija naurahtaa. "Toisaalta, jos asiat ovat niin kuin ne ovat, niin sitten ne ovat. Olen aina pyrkinyt välttämään katteetonta optimismia."
Juha Kulmalan teksti rakentuu kielikuviin, jotka vaikuttavat paikoin jopa surrealistilta, mutta ovat niin herkullisia, että lukijan on pakko pysähtyä maistelemaan niitä. Muutamiin sanoihin ("lihalakanarannikot") tuntuu puristuvan parikin kielikuvaa, ja pidemmissä tajunnanvirtarunoissa lukijalta tarvitaan uskallusta ja kykyä heittäytyä sanojen virtaan, mutta tekstistä nousee aina myös kiintokohtia, joiden suorastaan ihollekäyvä konkreettisuus aukaisee runon jokaiselle käsitettäväksi.
Varsin lujasti arkitodellisuudessa kiinni ovat näppäilyä-osion lyhyemmät runot, joissa Kulmala viljelee jopa huumoria, tosin aika mustaa sellaista:
"tämä ilmasto suosii varhaislajikkeita /varhain isäksi/varhain eläkkeelle
juhannuksen jälkeen yleensä /muijat ja mukulat multaavat äijät"
Hän myöntää, että Varissuolla asuminen on inspiroinut joitakin runoja, mutta yleensä hänen runonsa eivät ole henkilökohtaisia tarinoita. - "Tapani Kinnunen ja Esa Hirvonen tekivät sen jo. Ja minun elämäni on aika tylsää. Kirjoitan mieluummin yleisistä aiheista - mun runoilla on aina tietyt raamit," hän toteaa lakonisesti. Kokoelman toiseksi viimeinen runo päättyykin vetoaviin sanoihin:
"…ymmärtäkää, kun runo tapahtui en ollut siellä ja tehnyt niitä juttuja, se en ollut minä perjantain tyhjässä pöydässä, en kirjoittanut sitä, en kirjoittanut tätä, hankin persoonan vain kapinan valmistelua varten, piirsin irvikuvasta kuvan
sissien leirivalkeat tuikkivat runoilijat imeskelevät lukijoiden silmiä yössä"
SAVUKEIDAS
|