Unikankare - teatteri&tanssi navigaatio
25.3.2010
Teksti: Sini JokinenKuvat: Robert Seger


MIES JOKA LUULI VAIMOAAN HATUKSI

Turun Kaupunginteatterin Sopukan lavan täyttävät erilaisista neurologisista oireyhtymistä kärsivät potilaat. Millaista on kärsiä visuaalisesta agnosiasta? Entä neglect-oireyhtymästä?

Mies joka luuli vaimoaan hatuksi on kuuluisan brittiohjaajan, Peter Brookin, ja Marie-Hélène Estiennen dramatisointi maailmankuulun neurologin, Oliver Sacksin samannimisestä kirjasta. Kirja kertoo 20 erilaisen potilaan tarinan - neurologisten oireyhtymien vaikutuksesta ihmisten ja heidän omaistensa elämään. Oliver Sacks puolusti ihmisläheistä hoitotapaa ja pyrki inhimillistämään nykyajan lääketiedettä. Näytelmä onkin kertomus sairaista ihmisistä, jotka yrittävät pitää kiinni ihmisyydestään. Sopukkaan näytelmän on sovittanut ja ohjannut Juha Siltanen.

Esitys koostuu joukosta pienoisnäytelmiä. "En halua määrittää ovatko kertomukset komedioita vai tragedioita, vaan katsojan omat mielikuvat määräävät sen", sanoo Juha Siltanen. Potilaskertomusten kautta näytelmä pohtii ihmisyyden perimmäisiä kysymyksiä: mitkä ovat ihmisyyden olennaiset elementit, mitä on normaalius? Teoksen pääajatuksena on ihmisen pakko menestyä, pystyä kestämään sairautensa, jotta eläminen olisi mahdollista. "Näytelmä on ennen kaikkea joukko menestystarinoita. Vaikeuksien keskellä ihmisen täytyy runoilla itsensä uudelleen kasaan", Siltanen toteaa.

Juha Siltanen on istuttanut näytelmän turkulaiseen kontekstiin. Rooleissa nähdään Eila Halonen, Stefan Karlsson, Ulla Koivuranta, Ulla Reinikainen ja Jukka Soila.

Poikkeushenkilöiden esittäminen on haastavaa näyttelijöille: "Lavalla on koettu niin huvittuneet naurunremakat kuin ahdistuneet itkutkin. On huvittavaa, että mitä enemmän saa tietoa sairauksista, sitä enemmän alkaa tarkkailla itseään. Se liittyy varmaan tähän ikään", pohtii viisikymppinen Siltanen.

Siltasen mielestä Mies joka luuli vaimoaan hatuksi tuo lohdullisen varmuuden siitä, että aivoissa meissä on alue, jota ei voida tuotteistaa. Näytelmässä ei ole lähdetty kauhu-linjalle, vaan pyrkimyksenä on näytelmän kevyt katseltavuus. Siltanen pitää näytelmää valoisana teoksena, ainakin sellaiseksi se on tarkoitettu: "Toiveenani on, että katsojaa toteaa, miten äärimmäisen onnellista on elää yhteisten aistien maailmassa."

Ensi-ilta Kaupunginteatterin Sopukassa 25.3. klo 19. Liput 18/20 €.


KALENTERI

alanavigaatio