 |
 |
| 10.8.2007 | |
Teksti ja kuvat: Anneli Perkiö
Turun musiikkijuhlien ja Aurinkobaletin yhteistuotantona Möriken romaanista on nyt syntynyt esitys, joka yhdistää Mozartin musiikin teatteriin ja tanssiin. Esitys alkaa Manillan pihalta ja päättyy teatterisaliin kreivi von Schinzbergin veljentyttären Eugenien (mezzosopraano Essi Luttinen) kihlajaisjuhliin paronin (basso Sami Luttinen) kanssa.
Esityksen on ohjannut Maiju Sallas, mutta dramaturgia on Seppo Parkkisen, joka alunperin ehdotti yhteistyötä Aurinkobaletin kanssa. Musiikilliset valinnat on tehnyt pianisti Eveliina Kytömäki, joka myös toimii esityksen yhden naisen - tai miehen - orkesterina. Hän nimittäin esittää myös Mozartia yhdessä näyttelijä Jan-Christian Söderholmin kanssa. Esityksen koreografia on luonnollisesti Raija Lehmussaaren käsialaa.
Oma ainutlaatuinen tunnelmansa esityksessä syntyy Aurinkobaletin osuudesta. Raija Lehmussaari oli ihastunut Möriken romaanin lämminhenkiseen rokokooajan tunnelmaan. "Barokin jälkeen alettiin kaivata luontoon, mikä on ollut koreografiani lähtökohtani. Sitä kuvaavat esityksen nymfit ja lapset."
Mozartin matka Prahaan -ensi-ilta 10.8. klo 22 Manillassa, Itäinen Rantakatu 64. Muut esitykset 11.8., 12.8., 14.8. ja 15.8. klo 22. Liput 35/25/15 €.
|
Mozartin matka Prahaan on Eduard Möriken romaani (vuodelta 1856) Mozartin matkasta - vaimonsa Konstanzen kanssa - Wienistä Prahaan syksyllä 1787. Tarkoitus oli johtaa siellä Don Giovannin kantaesitys, mutta ooppera oli säveltäjällä vielä hieman kesken - kuten tavallista. Matkalle he yllättävien sattumusten myötä päätyvät viettämään kihlajaisjuhlaa erääseen linnaan. Kreivi von Schinzbergin juhlissa tanssitaan ja lauletaan, Mozart soittaa pianoa ja tarinoi. Hilpeä seura innoittaa Mozartin paljastamaan myös otteita Don Giovannista.
Eveliina Kytömäki on yrittänyt etsiä Mozartin laajasta tuotannosta hieman tuntemattomampia säveliä, mikä on ollut hänelle rikastuttava seikkailu. "En halunnut mukaan pelkästään ihanaa pastoraalista musiikkia, mutta toisaalta Mozartin musiikki taipuu moneen: se on niin nerokasta ja monikerroksista, ettei kappaleissa ole vaan yhtä tunnelmaa vaan kaikessa hänen musiikissaan on mukana myös syvemmät pohjavedet," hän pohtii. Romaanissakin liikutaan monella tasolla, kuten romaanin vuonna 1964 suomentanut Eeva-Liisa Manner on kirjoittanut: "Historian kylmää varjostinta vasten katsottuna tämä kertomus on paljon vähemmän idyllinen kuin miltä se pinnalta katsoen voi näyttää."
