Teksti ja kuvat: Anneli Perkiö

VALKEA LEIRI MUISTUTTAA VAIHTOEHDOSTA
Tuula Nikulaisen huovutustyöt kuvaavat katoavaa elämänmuotoa

Lähes neljä vuotta sitten tekstiilitaiteilija Tuula Nikulaisen näyttely aloitti Kulttuurigalleria Kraftin toiminnan Manillassa. Nikulainen on nyt palannut Kraftiin. Materiaali ja tekniikka on sama: huovutettu villa, mutta aihepiiri on tullut lähemmäs tätä päivää - Nikulaisen Valkea leiri ottaa kantaa marginaaliin sysättyjen, katoavien elämänmuotojen puolesta. Neljän vuoden takainen näyttely liikkui suomalaisten ja paimentolaiskansojen muinaisessa mytologiassa, josta Nikulainen oli löytänyt merkitseviä yhteneväisyyksiä. Sama teema on yhä tämänkertaisenkin näyttelyn vahvassa keskiössä - ihan kirjaimellisestikin, sillä gallerian keskilattian täyttävä Taivasalla 3 on jonkinlainen symbolinen rituaalipaikka; kotarakennelman runko, ryhmä kiviä ja kaksi eläinuhria, valkeaan huopaan kiedottuna.

Valkoinen on näyttelyn vallitseva väri, viattoman uhrin ja suomensukuisten kansojen ikiaikainen pyhän väri. "Valkea on lisääntynyt pikku hiljaa näyttelyissäni. Se kuvaa kaipuuta köyhyyteen ja yksinkertaisuuteen, luonnolliseen elämään," Tuula Nikulainen pohtii. Valkean leirin teokset ovat tästä elämästä oiva esimerkki, sillä ne ovat osittain kierrätettyjä: osa töistä on jo muutaman vuoden takaisia, mutta pienin yksityiskohdin uudistettuja tähän näyttelyyn; osa teoksista kierrättää taiteilijan keräämiä nostalgisia esineitä ja yhdistää niitä valkoiseen huopaan.

Nikulainen puhuu Euroopassa meneillään olevista vähemmistökulttuurien integraatioprojekteista, joilla tietoisesti pyritään hävittämään valtakulttuurista eriävät elämäntavat ja sulauttaa nämäkin ihmiset kulutus-yhteiskunnan jäseniksi. Taannoiselta Unkarin matkalta löytyivät mm. Hylätyt-teoksen metsään hylätyt emalikattilat. Nikulaisen mukaan nämä esineet kertovat omaa lohdutonta tarinaansa. "Kattilanpaikkaajan ammatti on ollut perinteisesti vaeltavien kansojen yksi ammateista. Kun esineet on heitetty pois, on se merkki tuon elämänmuodon katoamisesta," hän uskoo. "Se on hirveän surullista, sillä juuri nythän pitäisi päinvastoin palkita ihmisiä kestävän elämän elämisestä."

Näyttelyn parissakin työssä toistuvan mustalaishuivin nostalgiset ruusut ovat yhtä lailla muistutus erään kansanryhmän syrjinnästä, josta Tuula Nikulainen sai itse omakohtaista kokemusta Unkarissa: mustalaishuivi päässään hän ei enää saanutkaan paikallisessa kahvilassa palvelua, vaikka oli muuten pukeutunut tyypillisen turistin tapaan! Tässä valossa näyttelyn valkeaan huopaan upotetut ruusut alkavat suorastaan ahdistaa katsojaa. Silti näyttelystä jäävät mieleen parhaiten ne mytologista voimaa uhkuvat työt, joista mainittakoon mm. Enkeliravintolasta lainassa oleva Aurinkovoima (2002) ja pyhää lintua ja naista esittävä Korppi (1999/2003).

Tuula Nikulaisen Valkea leiri Kulttuurigalleria Kraftissa 27.2. asti.

KALENTERI