Runoilija Heli Laaksonen on todistanut, että runoja voi kirjoittaa murteella. Puolitoista vuotta sitten ilmestynyt kokoelma Pulu uis on myynyt huikeasti ollakseen runoteos ja vieläpä aikaisemmin tuntemattoman runoilijan esikoisteos. Laaksosesta on tullut myös suosittu esiintyjä, sillä hän käyttää murretta myös puhekielenään ja osaa kertoa runoistaan ja työstään yhtä hauskalla tyylillä kuin hän niitä kirjoittaakin.
Heli Laaksonen oli luonnollisesti myös yksi Turun ensimmäisen Runoviikon esiintyjistä. Runoviikon ideanahan on tuoda runoilijat kaiken kansan pariin lukemaan omia runojaan ja kertomaan niiden synnystä. Keskiviikkona 14.11. Laaksonen esiintyi Hirvensalon kirjastossa, johon häntä oli saapunut kuulemaan - hankalasta kelistä huolimatta - arviolta 70 runouden ystävää.
Runoilija kertoi kuinka hänestä tuli runoilija: se tapahtui Helsingissä, jossa häntä vaivasi kova koti-ikävä ja ikävä nimenomaan omaan kieleen, jota kukaan ei siellä ymmärtänyt. Sitä ennen hän ei ollut kirjoittanut muuta kuin "säälittäviä teinirunoja" eikä ollut koskaan ajatellut nimenomaan runoilijaksi ryhtymistä. Hän opiskeli ja viimein valmistui äidinkielen opettajaksi, mutta teki koko ajan töitä opiskelun ohessa.
Pitkillä työmatkoilla, joita hän teki bussilla, oli aikaa ajatella. Ja kerran kun viereen oli jälleen istunut haiseva juoppo höpöttämään, bussin ikkunoista näkyi vaan mustaa eikä lukemistakaan ollut, hän otti paperia ja alkoi kirjoittaa siitä kaikesta hyvästä, mitä hänellä on. Syntynyt runo päättyi sanoihin: "Mul on kiel, tämä oma, tuuline ja merine." Heti ensimmäinen runo tuli murteella, joka on Heli Laaksoselle varsinainen äidinkieli. "Murteella pääsee lähemmäs muistoja, se on tunteen kieli," hän sanoo ja uskoo, että lapsena puhuttu ja kuultu kieli kuvaa voimakkaammin ja tarkemmin lapsuuteen ja nuoruuteen liittyviä muistikuvia. Laaksoselle murre on kuitenkin jokapäiväistä elämää nyt aikuisenakin. Se oli myös hänen tapansa selvitä koti-ikävästä Helsingissä.
Ensimmäinen runo syntyi helposti ja sen jälkeen niitä tuli lisää. Heli Laaksonen kertoo, että runot syntyvät hänellä "jossain, ei tiedä missä" suhteellisen valmiina, hän vain kirjoittaa ne paperille muistiin. Aluksi runot olivat paljolti Helsinki-pilkkaa: helpotti kun sai "kostaa kaiken" tällä tavoin. Vähitellen niihin tuli enemmän ihmiskuvausta ja varsinkin varsinaissuomalaisen luonteen kuvausta - verrattuna tietenkin muihin Suomen heimoihin. Hämäläinen avomies on ollut viime aikojen kiitollinen tutkimuskohde.
Murteen käyttö runoissa ei ole kuitenkaan helppoa: Heli Laaksonen kertoo, että hänellä on ollut vaikeuksia saada vakavampi sanoma perille. Murre kun ymmärretään niin helposti pelkästään huumoriksi, minkä käsityksen purkaminen on kova työ. Eikä työtä helpota yhtään, että huumori kuuluu Laaksosen runoihin aivan olennaisena asiana. Murre vain täytyisi tuoda esiin muissakin yhteyksissä kuin sketsiviihteessä.
Yleisökysymys johdatti Heli Laaksosen tunnustautumaan etnofuturistiksi, mitä ei kuulemma tiedä muut kuin pari virolaista aateveljeä. Aatteena on tehdä kulttuuria koko ajan uudella tavalla - työstämällä vanhoja aineksia uudella ja uusia aineksia vanhalla tavalla. Tästä hyvänä esimerkkinä Laaksonen mainitsi tällä hetkellä suositut murresarjakuvaversiot Aku Ankasta ja Asterixista. Tällä tavoin vanha kulttuuriaines säilyy elävämpänä kuin museoon tallennettuna.
Yleisöä tuntui kiinnostavan erityisesti Laaksosen käyttämä murre, jota kirjastossa olleet kakskertalaiset pitivät melko lailla omansa kaltaisena. Laaksosen "äirinkiel" on kuitenkin "kertakaikkinen lounaissuomi" - lokalahtelaisen isän ja halikkolaisen äidin tytär on syntynyt Turussa, käynyt Uudessakaupungissa kouluja ja asuu parhaillaan Laitilassa. Se ei ole siis jonkin paikkakunnan puhdasta murretta vaan sekoitus kaikista lounaissuomen vivahteista.
Yksi kysymys kosketti luonnollisesti mahdollisen uuden kirjan ilmestymistä. Heli Laaksonen vastasi, että pitkään tekeillä olleet uudet runot ovat saaneet vauhtia "kotiinpaluusta" eli paluusta oman murteen lähteille. "Laitilaan muutto on avannut kraanat," hän sanoo, "nyt on toiveita, että uusi kokoelma ilmestyy ensi kesäksi."
RUNOVIIKON OHJELMA
